keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Paras aika hankkia ulkoruukut


Kirpakkaa keskiviikkoa! Lokakuu alkoikin pakkasyöllä, mutta nyt jo aurinko lämmittää ja vesi tippuu räystäiltä. Tästä työhuoneen ikkunasta näen, kuinka metsässä hiljalleen leijuu puiden lehtiä alas. Syksy on hyvä vuodenaika, rauhoittava ja tunnelmallinen. Mutta silti niin pirteä!

Lisäksi näin syksyllä on hyvä hetki ostaa ulkoruukkuja : ) Normaalihintaisia en ole muistaakseni enää vuosiin hankkinut, vaan täydentänyt varastoa alennusmyyntien aikaan. Viime syksynä löysin Prismasta kuistille kaksi valkoista ruukkua, joissa hortensiat majailivat kesän. Tässä postauksessa on niistä kuva, klik. Nyt ei ollut kyllä tarkoitus ostaa enempää ruukkuja, mutta sitten kävin hakemassa Multasormesta callunoita... Huomasin heti, että kappas, kaikki ulkoruukut -50 %. Eihän siinä sitten mikään auttanut : ) Oikeasti tulivat kyllä myös tarpeeseen, sillä parvekkeelle meillä ei ole aiemmin ruukkuja riittänyt. Nyt piisaa sinnekin. 

Ison peltiruukun hinnaksi jäi n. 25 €, ja nuo keraamiset ruukut olivat vielä edullisempia. Isommasta maksoin n. 14 € ja pienemmästä 9 €. Ruukut ovat myös reippaan kokoisia, sillä peltiruukun korkeus on 45 cm, isomman keraamisen vielä hiukan enemmän. Eikä tuo pienempi valkoinen ruukkukaan mikään mini ole, silläkin on korkeutta vähän reilut 30 c. Ajattelinkin pitää sitä sisällä maljakkona. Ruukun pohjassa tosin on reikä, joten lasimaljakko täytyy laittaa sisälle. 

Istutushommat ovatkin sitten vielä aloitusta vailla. Puusohvan kunnostus on nyt ykkössijalla, joten callunat joutuvat odottelemaan viikonloppuun. Puutarhalla katselin myös kauniita havuja, niillä saisi kivasti vihreyttä asetelmiin. Mutta en kuitenkaan raaskinnut ostaa - taidan säästää taittelemalla istutuksiin männyn- ja katajanoksia pihalta : ) 

Niin ja se sohva - ihan viime metreillä mennään! Vanhaa maalia on enää jaloissa. Sitten vaan kevyt hionta ja puhdistus ja sohvan voi kantaa sisälle eteiseen. Ja ihan heti en taida ottaa uutta kunnostusprojektia työn alle ; ) 

Iloista lokakuun ensimmäistä päivää teille kaikille!
Päivi

Ps. En olekaan pitkään aikaan huomannut toivottaa uusia lukijoita tervetulleeksi... Ihanaa, kun olette tänne löytäneet, toivottavasti viihdytte. Ja lämpimästi tervetuloa : )

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Syysretkellä Torronsuolla

Meillä on täällä Tammelassa kaksi upeaa luontokohdetta, Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistot. Liesjärven pitkospuilla me ollaan retkeilty monet kerrat, mutta Torronsuo on jäänyt käymättä. Ja nyt ei voi edes syyttää välimatkaa, sillä tämä meidän pikkukylä rajoittuu yhdeltä reunaltaan Torronsuon kansallispuistoon.

Kaksi viikkoa sitten oli mitä kaunein syyspäivä ja silloin päätettiin tehdä pikainen retki suomaisemia katsomaan. Silva ja Marko tulivat mukaan, mutta isompia lapsia ei silloin patikointi kiinnostanut. Armahdimme heidät tällä kertaa luontoretkeilyltä, mutta seuraavalla kerralla sitten koko konkkaronkka mukaan : ) Hupparilla tarkeni, aurinko lämmitti ja syysvärit hehkuivat suolla. 



Silva ja Marko pysähtyivät tämän tästä noukkimaan marjoja. Puolukoita oli siellä täällä, mustikoitakin muutamia. Mustat suosilmäkkeet olivat jännä asia ja niistä Silvalla riitti paljon kysymyksiä. Muistan kyllä hyvin, miten ne itseäkin kiinnostivat lapsena. Silloin me siskon kanssa käytiin monet kerrat lähisukulaisten kanssa marjastamassa. Vaikka ei niin aina olisi huvittanutkaan. 

Isä oli taitava liikkumaan suolla, mutta edesmennyt setäni varsinainen mestari. Hän meni yli niistä hurjimman näköisistä paikoistakin, joiden edessä muut tyytyivät kääntymään takaisin. Ja kotiin hän palasi aina kahden täyden lakkaämpärin kanssa. Sattuihan niitä vahinkojakin toki välillä. Yksi hauskimmasta oli, kun siskoni upposi pieneen suosilmäkkeeseen saapasta myöten. Hyvin olen kyllä  unohtanut, miten itselleni marjastusreissuilla kävi ; ) 

Tänäänkin olisi mitä mainioin sää ulkoiluun, mutta nyt on kyllä mentävä jatkamaan puusohvan kunnostusta. Sitten illemmalla lähdenkin ihmisten ilmoille sisustuskutsuille käymään :) 

Aurinkoista sunnuntaipäivää, 
Päivi

Ps. Eikö muuten olekin upeita nuo pitkospuut? Ehdottelin Markolle, että meilläkin kun tuota harmaantunutta lankkua on, niin pitäisikö tehdä pöytä? Jatkan suostuttelua ; ) 



torstai 25. syyskuuta 2014

Uusi juliste // vanha kirjasinkasti


Vilu, vilu, nyt paleltaa! Ja uskotteko, naputtelen tätä tekstiä villasormikkaat kädessä! Ei kyllä oikein suju, monta kirjoitusvirhettä korjattavana jo ekalla rivillä ; ) Ei meillä silti mikään erityisen kylmä taida olla, kun lapsistakin kaksi on t-paita päällä. Minulla on kyllä ollut aina huono ääreisverenkierto ja huonommaksi vaan näyttää iän myötä menevän...no, mutta yritän kirjoittaa ripeään tahtiin, niin ehkä ne sormetkin tästä lämpenevät. 

Kyllä vaan, auringonkukat ovat edelleen voimissaan : ) En muistanutkaan, että ovat näin pitkäkestoisia. Mutta tämän jutun juuri ei olekaan nyt kukat, vaan tuossa olohuoneen seinällä olevat kirjasinkasti (vai kirjapainokasti?) ja mustavalkoinen juliste. Ainakin tuo kirjasinkasti on vilahtanut täällä kuvissa ennenkin, mutta nyt tuo seinänpätkä on mielestäni kivemman näköinen kun seurana on toinenkin taulu. Kirpparilta olin aikeissa ostaa seinälle myös ihan pienen neliönmallisen taulun, mutta  jahkailin, ja taulu ehti mennä menojaan. Keittiön puolella oleva tauluseinä on niin säännöllisen mallinen, että tälle olohuoneen puolelle olisi kiva saada vähän rennompi asetelma erilaisia tauluja. 

Kirjasinkastin löysin Facebookin kautta. Olen siellä liittynyt muutamaan sisustuskirppikseen, mutta kovin harvoin muistan käydä katsomassa niiden tarjontaa. Kesällä eräänä päivänä sattumalta klikkasin yhdelle kirppissivulle ja siellä tämä kirjasinkasti putkahti heti esiin! Olin tällaisen haaveillut joskus ostavani, mutta laiskana en ollut jaksanut sen kummemmin etsiä. Tällä kertaa onnisti ja sain hankittua omani. Hinta oli muistaakseni postikuluineen 60,- eli ihan kohtuullinen mielestäni. Kooltaan hyväkuntoinen kirjasinkasti on noin 50 x 80 cm. 

Pikku lokeroihin voisi laittaa vaikka mitä koriste-esineitä, mutta toistaiseksi siellä ovat olleet vain pari valkoista sulkaa. Pääsiäiskoristeiden jämiä : ) En halua tehdä kastista sekalaista sillisalaattia, mutta jotain pitäisi keksiä. Nyt mieleen on tullut vain valokuva johonkin lokeroon, tai ehkä pieni printattu tekstinpätkä... 



Juliste on suomalaisen Muumurun ja tilasin sen MadeBy -nettiputiikista.  Kuvan nimi on The Great Escape ja Muumuru kertoo sivuillaan, että idea julisteeseen saatiin Korkeasaaren riikinkukoista. "Nimessä ja kuva-aiheessa on myös pieni sanoma siitä, että muistaisimme huolehtia toinen toisistamme ja murtautua ulos elämää rajoittavista häkeistä." Aika kaunis ajatus mielestäni ja hyvä pitää mielessä : ) 

Totta tosiaan, kyllä tämä bloggaaminen vaan auttaa kylmän kalseisiin käsiinkin. Nyt on sormet taas toimintakunnossa. Ja hyvä ollakin, sillä huomenna jatkuu vanhan puusohvan kunnostus. Suurin osa maaleista on nyt raaputettu pois, mutta selkänoja on vielä käsittelemättä. Ai niin, ja hyvän ystävän aviomies tiesi kertoa, että se lujasti sohvassa kiinni oleva ruskea tökötti on todennäköisesti sellakkaa. Sitä on kuulemma ennen vanhaan käytetty puun pinnan suojelemiseksi. Sellakka imeytyy puun syihin, ja siellähän se sitten pysyy. Tämä oli tärkeä tieto jo senkin takia, että nyt en väkisin yritä raaputtaa niitä tummanruskeita läikkiä pois : )  

Mutta nyt kipinkapin nukkumaan, ettei mene unirytmi sekaisin. Olen oikein skarpannut ja ollut tällä viikolla joka ilta ennen yhtätoista sängyssä! Hiphurraa sille ja hyvää yötä!
Päivi


tiistai 23. syyskuuta 2014

Työn alla "uusi" sohva eteiseen

Tiistaihuomenta! Ja onneksi vähän vähemmän sateista kuin eilen : ) Mutta kylmältä tuntuu ainakin näin aamusta, lapsetkin ottivat jo laatikosta kintaat ja pipot käyttöön. Syksystä tykkään kovasti, mutta jatkuvat sateet eivät kyllä ole suosikkilistalla. Vuoden takaa muistan hyvin ainakin mutaisen kylätien, jonne ei paljon huvittanut kävelemään lähteä. Mutta voihan olla, että tänä vuonna syksy onkin aurinkoinen! Sormet ristiin!

Siinä se on, tämän hetkinen projektini. Ollut kyllä jo kesästä saakka. Puusohva on lähtöisin lapsuudenkodistani ja sillä, kuten vanhoilla huonekaluilla yleensä, on oma tarinansa. Viimeiset 40 vuotta sohva on kuitenkin ollut käyttämättömänä. Olen sitä jo muutaman vuoden käynyt aina silloin tällöin katsomassa ja miettinyt. Tulisiko siitä meidän vieraseteiseen passeli sohva? 

Kesällä sitten innosta puhkuen pyysin Markoa ja veljeäni siirtämään sohvan autotalliin kunnostusta varten (kuvassa ei näy sitä auki vedettävää osaa). Reippaasti aloin irroittaa vanhaa maalia, mutta voi vitsit se oli tiukasti kiinni. Kauhean raaputtamisen ja hinkkaamisen jälkeenkin tuntui, että puupinta ei tule millään esiin. Kyllästyin kokonaan, tuli helteet ja muuta, sohva sai jäädä autotalliin. 

Nyt viikko sitten sain uutta virtaa. Ymmärsin myös antaa maalinpoistoaineen vaikuttaa reippaan ajan,  ainakin noin viisi tuntia. Se auttoi ja nyt kaksi vanhaa maalipintaa ovat lähteneet suht´ mukavasti pois. Niiden alla onkin sitten jokin tumma tökötti, joka ei meinaa lähteä millään. En tiedä mitä ainetta se on, mutta hyvin on puuhun tarttunut. Vielä pitää siis miettiä miten se poistetaan. Voiton puolella ollaan, mutta noita koukeroita on vielä putsattavana. Ja niitä tässä puusohvassa riittää.

Toivottavasti saisin sohvan lähiviikkojen aikana siihen kuntoon, että sen voisi kantaa sisälle paikoilleen. Olen ajatellut, että valkoisena se olisi kaunis, mutta hiukan puhdasta puupintaakin voisi jättää näkyviin. Sitten kun tämän valmiiksi saan, niin uskon, että sohvasta voi tulla kiva loikoilupaikka : ) 

Mutta nyt käyn kurkistamassa tuolla terassilla, miten runkoruusu selvisi ensimmäisestä kylmästä yöstä. Eilen siinä oli yksi kaunis kukkakin jäljellä. Syyskukkia en ole vielä istutellut, mutta viikonloppuna varmaan pitää tarttua siihen hommaan. 

Reipasta tiistaita, toivotaan, että aurinkokin vähän pilkahtaisi : ) 
Päivi


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Nyt on kotona monta pientä aurinkoa


Perjantaina viimein rohkaistuin. Vein tuon meidän pojan jalkapalloharkkoihin ja ihastelin samalla matkan varrella kukkivia auringonkukkia. Siinähän ne olivat loistaneet jo muutaman viikon, kaupungin pellolla ymmärtääkseni. Tällä kertaa kuitenkin huomasin, että pellolla oli käynyt kato, kukat olivat selvästi vähentyneet. Ja samassa erotin useammankin ihmisen kukkien välissä. Poiminta oli siis selvästi luvallista, joten eipä muuta kuin sekaan vain. 

Silva oli mukana ja innostuttiin hommasta aika lailla. Monet auringonkukista olivat jo vähän ylikukkineita, mutta kauniitakin riitti yllin kyllin. Välillä pyysin Silvaa hetkeksi poseeraamaan kukkien keskellä - tyttö puristi silmät sikkaralla sekunniksi hymyn ja tokaisi, "ota äkkiä se kuva nyt, että päästään poimimaan lisää. Saadaan kotiin monta pikkuaurinkoa". Lopulta meillä oli kaksi valtavaa nippua kannettavana, hyvä kun kehdattiin hiippailla takaisin autolle : ) 

Kotona sitten ripottelin kukkia useampaan eri maljakkoon, toisiin runsaammat kimput ja joihinkin vain yhden kukan. Vime vuosina en ole niin kovasti keltaisesta kukkaväristä innostunut, mutta kyllähän nämä pirteältä näyttävät. Nämä pikkuauringot. 

Sitä oikeaa aurinkoa ei olekaan tänään näkynyt, saapa nähdä saapuvatko alkuviikolle luvatut sateet. Mutta nyt on oikein hyvä sää jatkaa vanhan puusohvan kunnostusta, joka on ollut työn alla jo vähän liian pitkän aikaa. 

Syksyisen lempää sunnuntaipäivää teille kaikille : )  
Päivi



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...