keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Lämmin kiitos!











































Niinhän siinä kävi, että tämä blogi on tullut tiensä päähän. Uudet kuviot yrittäjyyden ja valokuvauksen parissa ovat vieneet mennessään. Kesä vaihtui syksyyn ja nyt jo tunnelmoidaan joulua. Niin paljon uutta opeteltavaa on ollut tällaiselle tuoreelle yrittäjälle, että koskaan aiemmin eivät kuukaudet ole hujahtaneet ohi yhtä nopeasti.

Vaihdoin blogin Facebook-sivut yritykseni sivuiksi, joten sieltä löydyn nyt tästä päivästä alkaen nimellä Päivi Ryhtä Photography. Omat kotisivut ovat vielä työn alla, mutta valmistuvat viimeistään tammikuun aikana. Näin uskon ja toivon. Niiden yhteyteen tulee aikanaan myös uusi blogi, jossa tarkoitukseni on kertoa vähän tekemistäni asiakaskuvauksista, mutta mukana tulee olemaan myös ihan omaksi huvikseni ottamiani kuvia. Kotisivut löytyvät jo nyt osoitteesta www.paiviryhta.com, mutta sisältöä siellä ei valitettavasti vielä ole. Yhteystiedot sentään löytyvät : ) 

Ihan haikealta tuntuu kirjoittaa tälle blogille virallinen päätös... Kaikille teille lukijoille sydämelliset kiitokset! Niin monet kerrat teidän ihanat kommentit piristivät, saivat hymyilemään ja tsemppasivat. Kiitos <3 

Toivottavasti tavataan aikanaan uuden blogin puolella tai vaikka siellä Facebookissa. Instagramissa olen nykyisin nimellä paivibythefields.

Oikein rauhallista ja tunnelmallista joulun odotusta! Mielellään valkoisen lumipeitteen kera : ) 
terveisin Päivi

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kohti unelmia ja uusia tuulia

Terveisiä täältä metsästä! Eiköhän ole jo aika kammeta takaisin ihmisten ilmoille... Pari viikkoa sitten hyvä ystävänikin soitti, ja totesi, että nyt riittää se kuusikossa kävely ; ) Hän tarkoitti tuota edellisä blogipostaustani, jonka tein jo huhtikuussa. Huh ja hämmästys, onko aikaa tosiaan niin paljon kulunut!

Pahoittelen sitä, että en käynyt täällä missään vaiheessa huikkaamassa edes jotain pientä. Tauosta ei pitänyt tulla pitkä. Kymmenet kerrat ajattelin, että tänään illalla teen postauksen, kunhan ensin hoidan alta pois tuon yhden homman...ja vielä toisen...ja kolmannen. Niitä hommia on kuitenkin ollut viimeaikoina hieman normaalia enemmän. 

Viimeisen vuoden ajan olen kovasti kerännyt rohkeutta toteuttaakseni yhden unelmani. Sen kaikkein suurimman. Jos ei perhettä lasketa : ) Pitkän miettimisen, suunnittelun, epäröinnin, laskemisen ja pohdinnan jälkeen perustin oman yrityksen. Olen asiasta ihan valtavan innoissani, vaikka samaan aikaan kaikki uusi myös jännittää. Välillä hirvittääkin. Se kaikki kuulunee kuitenkin asiaan tässä vaiheessa. 

Parikymmentä vuotta sitten opiskelin valokuvausta, ja hetken silloin kauan sitten tein alan töitäkin. Mutta klassisesti kävi, perhe ja muut mielenkiintoiset työt veivät mennessään. Haaveet valokuvaajan ammatista jäivät. Eikä minulla silloin nuorena tainnut ollut tarpeeksi rohkeuttakaan. Onneksi aina voi aloittaa uudelleen. Hätiköity tämä päätös uudesta ammatista ei ole millään mittarilla - kaksi vuosikymmentä kun lienee riittävä harkinta-aika kaikkein hitaimmallekin :D

Monet kerrat ehdin jo vuosien aikana miettiä, että nuoruudesta saakka mukana kulkenut unelma jää toteuttamatta. Ajan kuluessa haave ajautui aina vaan kauemmaksi, arjen hulinassa ja perheen kasvaessa en sitä monesti muistanutkaan. Tärkeänä harrastuksena valokuvaus kulki kuitenkin mukana koko ajan. Toisinaan tutut ihmiset ihmettelivät, että miksi en ala kuvata ihan työkseni. Vastasin yleensä, että se juna meni jo... Kunnes noin vuosi sitten parin sattuman kautta ymmärsin! On olemassa vain yksi ihminen, joka estää unelmani toteuttamisen. Minä itse. Ja se sama ihminen voi valita, luopuuko unelmastaan vai kääriikö hihat ja ryhtyy hommiin, jotta haaveesta tulee eräänä päivänä totta. 

Kuluneen vuoden aikana olen kerännyt kaiken rohkeuteni, ja siltikin olen muutaman kerran meinannut perua koko homman. Parin päivän surkuttelun jälkeen olen kuitenkin todennut, että ei, tästä unelmastani en voi mitenkään luopua. Ihan varmasti katuisin loppuikäni, että en uskaltanut. Entä jos en onnistu? Sitäkin olen miettinyt, mutta enemmän yritän keskittyä positiivisiin ajatuksiin. Elämästä kun ei voi koskaan tietää mitä se eteen tuo. Epäonnistumisen pelon vuoksi ei kuitenkaan kannata olla yrittämättä, sillä aivan yhtä hyvinhän voin myös onnistua : ) 

Olen niin iloinen, että nyt viimein sain kirjoitettua tänne blogiin. Olen lykännyt sitä, mutta ihan turhaan. Totta kuitenkin on, että mitä kauemmin aikaa kuluu, niin sitä vaikeampaa aloittaminen aina on. Niin se on vähän kaikessa, sen yritän nyt pitää mielessä elämässä yleensäkin. Käärin vain hihat ja ryhdyn hommiin, vaikka en aina tuntisikaan itseäni valmiiksi.

Niin, kielot - kovin nopeasti niiden kukinta taas viuhahti ohi. Tytöt poimivat kuitenkin monta kaunista kimppua ja yhden niistä ehdin kuvatakin. Ihan lempikukkani lapsuudesta saakka. 

Kiitos kun jaksoit lukea! Ihanaa päivän jatkoa, toivottavasti aurinkoista!

Kuusenneulasia harteilta ravistellen ; ) 
Päivi


maanantai 20. huhtikuuta 2015

Metsä - aina yhtä rakas

Tiedättekö, nyt on täydellinen tenkkapoo-tilanne... Kuvia olisi kyllä tänne blogiin laitettavaksi, mutta tekstiä ei ole syntynyt. Pää on täynnä ajatuksia, suunnitelmia, ratkottavia pulmia - joten olen siis kävellyt paljon metsässä ; )



Ihan tästä meidän pihalta alkaa pieni metsä, sellainen turvallinen, jossa voi kävellä ja kuljeskella täysin ilman eksymisen pelkoa. Metsä rajautuu joka reunaltaan joko peltoihin, kylätiehen tai naapurien pihoille. Ei tarvitse miettiä mihin suuntaan kävelee, voi vaan ajatella ja pohdiskella. Kunnes sitten jossain vaiheessa huomaa, että pulmat ovatkin unohtuneet ja sitä vaan tuijottaa hievahtamatta oravan touhuja kannonnokassa. Tai kuuntelee tuuleen havinaa, ihastelee auringon pilkottavia säteitä oksien lomasta tai löytää kevään ensimmäiset vuokot.

Jos asuisin järven tai meren rannalla, niin silloin kävelisin varmasti veden äärellä laineiden liplatusta kuunnellen. Metsä ja pellot ovat kuitenkin ne minun sielunmaisemani, ovat olleet sieltä lapsuudesta lähtien. Pellot tarjoavat mahdollisuuden tuijotella haaveillen kaukaisuuteen ja metsä puolestaan suojaa ja rauhaa. Täällä blogissa mielessä pyörivät suunnitelmat ovat näkyneet tietenkin niin, että postauksia on tullut harvakseltaan. Jo useamman kuukauden ajan. Sillä olen niin hämäläinen luonteeltani, että uusia asioita pitää pohdiskella ja pyöritellä, ennen kuin valmista syntyy. Jos jostain voisi ostaa hiukan lisää nopeutta, niin sen kyllä tekisin varmasti!

Itseäni nämä tauot blogissa harmittavat, joten ehkä kokeilenkin tiukan paikan tullen kuvapostausten tekemistä. Ja kirjoitan taas sitten kun on enemmän juteltavaa. Tuolla ulkona kun riittää ihmeteltävää ja kuvattavaa. Vuosi toisensa jälkeen maasta putkahtavat valkovuokot ihastuttavat. Nyt niitä on pihalla vasta harvakseltaan, mutta parin viikon päästä varmasti jo melkoinen vuokkomeri : )

Leppoisaa iltaa ja aurinkoa alkaneeseen viikkoon,
Päivi

torstai 9. huhtikuuta 2015

Kipsimunat maljakkoina


Pääsiäinen hujahti jo ohi, mutta meillä on edelleen kaikki asiaan kuuluvat koristeet esillä. Eipä niitä tosin paljoa ollutkaan, virpomisoksat, kukkia ja nämä tekemäni kipsimunat. Pääsiäisherkkuja tuli kylläkin syötyä paljon, suklaamunia ja muuta makeaa. Vaan nytpä tiedän, mikä on varsin tehokas tapa lopettaa ylenmääräinen herkuttelu. Oksennustauti! Eipä siitä sen enempää, tässä hissun kissun toivutaan. Eikä tee enää makeaa yhtään mieli ; ) 

Kipsimunia vein muutamaan kyläpaikkaan pääsiäisenä lahjaksikin, mutta silti itselle jäi useampi kappale. Tuo suurin muna on oikeasti aika iso, sillä tein sen jätti-ilmapallon ympärille. Sen sisälle sopii hyvin vähän kookkaampikin maljakko. Pidän näitä kipsimunia nyt jonkin aikaa maljakkoina, ja katsotaan sitten millaista käyttöä niille myöhemmin keksin. Viherkasvit ja yrtit ainakin ovat niissä kauniita.

Mikäänhän ei estä askartelemasta näitä munia näin pääsiäisen jälkeenkin, joten tässä linkki Marjan blogiin Vaaleanpunaiseen Hirsitaloon, klik, sieltä löytyy hyvät teko-ohjeet. Ihan ensimmäiseksi nämä kipsimunat näin Camillan upeassa CaisaK -blogissa. Siitä onkin jo vuosi aikaa, joten hiukkasen taas kesti ennen kuin tartuin tuumasta toimeen :D

Kiitos kovasti kommenteistanne, vastaaminen vaan laahaa pitkälti perässä. Huomenna teen sen, sillä nyt on olo sitä luokkaa, että on parasta mennä taas pitkäkseen. Vaan eipä tässä valittamista, sairaanhoitajakin on ollut joka päivä vointiani seuraamassa. Kun Silva on kotiutunut koulusta, on hän innokkasti jaksanut hoitaa väsynyttä äitiä. Tänään tyttö tosin vaihtoi jo prinsessamekon päälleen, rakensi olohuoneeseen linnan ja komensi isosiskon palvelijakseen - eihän sitä nyt kukaan jaksa päivätolkulla yhtä ja samaa potilasta hoivata ; ) 

Iloista iltaa, pysykäähän terveinä!
Päivi


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Mieluisa tuliainen




Pääsiäisen vietto on lähtenyt mukavasti käyntiin - suklaamunilla on herkuteltu, mutta mämmi on vielä maistamatta. Se ei oikein ole meidän lasten mieleen, mutta aikuisia varten ostin kuitenkin pienen rasian. Sääkään ei ole hullumpi, harmaa toki, mutta ainakaan vettä ei ole paljoa tiputellut : ) 

Pääsiäisruohon kanssa homma ei tänä vuonna mennyt putkeen, mutta somistetta on ihan riittävästi virpomisoksissa, narsisseissa ja pajunkissoissa. Nakkasin kaikki oksat kauniiseen teräksiseen Pottery Barnin lyhtyyn,  jonka Marko toi tuliaisena työreissulta. Tämä taitaakin olla ensimmäinen sisustustuliainen, jonka olen saanut. Matkoilla on aina melkoisen tiukka aikataulu, joten paljoa tuomisia Markolla ei yleensä ole mukana, mutta aina jotain pientä kuitenkin. Converset ovat olleet niitä suosituimpia ja toivotuimpia tuliaisia Amerikan reissuilta, mutta kyllä minä ihan mieluusti tällaisen lyhdynkin toivotin tervetulleeksi : ) 

Ja yksi kipsimunakin kuvissa pilkistää, loput seilaavat vielä siellä täällä pöydillä odotellen lopullista sijoituspaikkaansa. Seuraavaksi taidan kuitenkin siirtyä telkkarin ääreen, kunhan ensin olen ratkaissut suuren kysymyksen - suklaamuna vai pala kakkua seuraksi? Tai ehkä molemmat!

Maukasta ja mukavaa pääsiäisen jatkoa, leppoisaa ja rentoa oloa, 
Päivi


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...