perjantai 4. huhtikuuta 2014

Lempiriepujen voittajat

Lempiriepujen arvontaan osallistuminen päättyi maanantaina, joten eikös nyt ole jo aika arpoa voittajat? : ) Lasten suureksi harmiksi en tällä kertaa raapustanut nimiä paperilapuille, vaan käytin tylsästi random.orgin apua. Nämä Susannan Työhuoneen tiskirätit ovat ihania tuotteita ja teitä arvontaan osallistuneita olikin yhteensä 101. Hienoa, kiitos teille!

Voittajia arvoin kolme, joista jokaiselle lähtee kahden tiskirätin paketti. Ja tässä onnettaren suosikit: 

Lempparini on oma koti kullan kallis-rätti, mutta kaikki ovat mieluisia. :) / Liisa Saarela

Mukana arvonnassa, tuo oma koti kullan kallis on ihana kuosi, voi ja samoin maatuskatkin ;) Vaikeaa valita :) / Susanna

Kuin päättömät kanat on ihanin! / piaS

Voittajille lämpimät onnittelut! Laitan teille sähköpostia voittojen postittamista varten. Ja suuret kiitokset kaikille osallistujille! Seuraava arvonta toteutuu toivottavasti lähiaikoina, nimittäin suunnittelemani blogin 1-vuotisarvonta. Niin, se vuosihan täyttyi jo tammikuun lopussa! Kyllä hiukan on sellainen tunne, että juoksen tällä hetkellä jälkijunassa ; ) 

Alkuviikon olin muutaman päivän yllätyslomalla ja huomenna aamulla lähden tervehtimään kummitätiäni Itä-Suomeen. Sillä reissulla vierähtääkin koko viikonloppu, mutta ehkä sitten on taas jo arkisemman tahdin aika. Yllätyslomalta palattuani postilaatikossa odotti valtavan kaunis arvontapalkinto, jonka olin itse voittanut erään blogin arvonnasta. Ihan ihmeellistä, sillä en muista edellistä kertaa milloin onnetar olisi kohdalle osunut. Joka tapauksessa tuon voiton haluan teillekin esitellä, joten niissä merkeissä tavataan ensi viikolla. 

Aurinkoista, rentoa ja kevään tuoksuista viikonloppua kaikille!
Päivi

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Ensin työ, sitten huvi!

Siinähän sitä on sananlasku, joka on tullut kelvollisesti sisäistettyä. Lapsuudesta on jäänyt kaksi usein käytettyä hyvin mieleen, tämä jo mainittu ja "itku pitkästä ilosta". Molemmat niin kauhean positiivisia ja kannustavia ; ) Tuosta jälkimmäisestä pääsin helposti eroon, enkä ole sitä omille lapsillenikaan juuri toistellut. Tosin, mielessäni olen kyllä ajatellut, että eiköhän tuokin leikki ja riehunta jossain vaiheessa pääty siihen itkuun. Kolahtaa varpaat, hampaat tai päät yhteen. Mutta eihän iloa ja onnea tarvitse etukäteen latistaa, kyllä sen sitten huomaa kun takapakki tulee. 

Mutta tämä "ensin työ, sitten huvi". Se on sitkeää sorttia, joka ei tahdo pääkopasta hevin lähteä. Syynsä on varmasti silläkin, että ajattelen sen olevan pitkälti totta. Ensin on yritettävä ja tehtävä työtä, että voi onnistua tai saavuttaa jotakin. Pätee niin aikuisten elämään kuin vaikkapa lasten koulunkäyntiin. Mutta siinä vaiheessa sananlaskusta on vain silkkaa harmia, kun sen myötä alkaa asettaa itselleen turhia vaatimuksia. 

Elämä on ikuista opettelua - välillä mennään eteenpäin innosta porskuttaen ja välillä mätkähdetään polvilleen. Tai astutaan pari askelta taaksepäin takaisin totuttuihin tapoihin. Olin jo hyvän matkaa opetellut olemaan lempeämpi itselleni, sallimaan välillä sen huvin ennen työtä. Mutta sitten, jostain kumman syystä, peruutin muutaman askeleen. Pari viime kuukautta olen taas yrittänyt muistuttaa itseäni siitä, että juu, voin katsoa telkkaria vaikka pyykit olisi taittelematta ja sotkua näkyisi siinä sohvalla istuen. Tai että voin blogata, lähteä lenkille, ehkä ottaa nokosetkin vaikka pöydän kulmalla odottaa vino pino täytettäviä papereita ja arkieteisen lattia ui hiekassa. Täytyyhän ne sotkutkin siivota, mutta välillä voi valita huvin ennen työtä. 

Vaikka ne suuremmat huvit jäisi väliin, niin olen sentään ihan hyvä pysähtymään arjessa. Nojaamaan keittiön ikkunaan ja katselemaan jänistä jahtaavaa kissaa. Istumaan hetkeksi sohvalle ihmettelemään auringon tuomaa valoa. Postireissulla voi pysähtyä keskelle peltotietä tähyilemään palaavia kurkia ja koukata ison kiven juurelle tarkistamaan löytyisikö tutulta paikalta sinivuokkoja. Ja löytyihän sieltä. Muutama aivan hentoinen nuppu, heiluivat tuulessa niin ettei tarkennuskaan onnistunut. 

Vähän isommatkin pysähtymiset onnistuvat taas paremmin kun Marko palasi kotiin yhdeltä työmatkalta. Voi istua keittiössä ja katsella, että siinä se rakas ihminen taas on saman pöydän ääressä. Koskaan en ole pelännyt, että matkoilla jotain sattuisi, mutta se piilossa pysyttelevä huoli häipyy kun toinen on turvallisesti kotona. Matkalaukusta löytyy yleensä pienet tuliaiset kotiin ja arvaatteko mikä on Silvan suosikki? No Japanin nuudelit tietenkin! Purkeista voi ennen syömistä rakentaa vaikka tornin :D

Huomenna on jo maaliskuun viimeinen päivä! Aika ihmeellistä, kevät tulee kohisten! 
Tänäkin vuonna : ) Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivotellen, 
Päivi

Ps. Vielä ehtii osallistua lempiriepujen arvontaan, klik.


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Arvonta - voita oma lempiriepu

Pahalle haiseva tiskirätti ei paljoa arjessa ilahduta. Sekin harmittaa - tai korjaan, harmitti - että uusia rättejä joutui ostamaan niin usein. Meidän perheessä minä taidan olla se ainoa todella herkkänenäinen, joka aina sadatteli rätin ikävää lemahdusta. Sitten tilasin Susannan Työhuoneelta bamburättejä ja siihen loppui ainakin sen asian kohdalta nenän nyrpistely ; ) Postauksen aiheesta voit lukaista täältä, klik.



Mutta nyt itse asiaan eli arvontaan! Yhteistyössä Susannan kanssa saan arpoa bamburiepuja muillekin herkkänenäisille. Eikä tässä tarvitse nenänkään mitenkään herkkä olla, sillä nämä rätit ovat kauniita ja kestäviä kenen tahansa käyttää : ) 

Palkintoja arvotaan kolme settiä, joissa jokaisessa on kaksi lempiriepua. Toinen on "Mummon pitsiliina" (kuvassa keskellä) ja toinen kuosi on yllätys : ) Värit ovat kuvassakin näkyvät ruskea-valkoinen. 

Tehdään niin, että jokaisella on yksi arpa. Käy kurkkaamassa Susannan Työhuoneen sivuilta, klik, oma suosikkikuosisi ja kirjoita se tämän postauksen kommenttikenttään. Jos nimimerkkisi takaa ei löydy sähköpostiosoitetta, niin kerrothan myös sen. 

Pidetään arvonta käynnissä tämän maaliskuun ajan, eli maanantai 31.3. on viimeinen osallistumispäivä. 

Kaikille onnea arvontaan!
Päivi

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Melko turhanpäiväistä...



Turhanpäiväistä...mutta hyvää mieltä tuottavaa. Nimittäin näiden pienten kakkupalleroitten kuvaaminen.  Kakut on tehty ruusumuotilla, mutta lähinnä nuo muistuttavat vaan, no, palleroita. Itsekritiikkikin meinasi iskeä - mietin, että kehtaanko edes laittaa kuvia tänne, eiväthän ne edes oikein onnistuneet. Mutta ei sillä sittenkään niin väliä. Tärkeintä on välillä tehdä jotain, jossa voi unohtaa kaiket pienet harmit ja kiireet. Innostua, pähkäillä, kokeilla ja tuntea tekemisen iloa. Niin, että ajantajukin häviää, ainakin hetkeksi : )

Tapoja on varmasti monia - kaikille pikkuisten kakkujen ja kukkien asetteleminen ei sovi ollenkaan. Itselleni se on kuitenkin mitä parhainta terapiaa. Hengähdystauko, ja silloin en mieti mitään muuta. Vain sitä, sopiiko kukat kuvaan, mihin tarkennan, vaihdanko sittenkin keittiöpyyhkeen toiseen?

Jos kuvat onnistuvat niin ilo on suuri. Ja vaikka lopputulos olisikin vähän kökkö, niin ei huolta siitäkään. Aina voi yrittää uudelleen ja tärkeintähän on matka, ei lopputulos. Ainakin tässä tapauksessa, mutta toki jos työkseen kuvaisi olisi sillä lopputuloksellakin melkoinen merkitys ; ) 

Olen monesti miettinyt muita hyviä nollaustapoja valokuvauksen lisäksi. Itselleni se on takuuvarma keino, mutta  aina kannattaa kokeilla jotain uutta. Leipominen ja pihahommat toimivat myös hyvin, mutta eivät ehkä ihan valokuvauksen tavoin.

Millaisia ovat teidän keinonne päästä flow-tilaan, unohtaa hetkeksi kaikki ne arjen vähemmän kiinnostavat askareet?

Tästä siirrynkin sujuvasti vastaamaan edellisen postauksen kommentteihin ja kysymyksiin - pahoittelut, että on kestänyt näin kauan. Oma uniremontti on ollut retuperällä taas muutaman viikon ja sekös vaikuttaa saman tien päivien kulkuun. Kauheasti olen tekevinäni kaikkea, mutta mikään ei tahdo valmistua ; )

Touhukasta tiistaita,
Päivi

torstai 13. maaliskuuta 2014

Keittiön pieni/suuri muutos


Pari viikkoa sitten talvilomalla me ahkeroitiin keittiön kimpussa. Tarkoitus oli ensin vain kääntää loput yläkaappien vetimet vaaka-asentoon, se kun oli jäänyt arjen hulinassa tekemättä. Sitten innostuttiin laskemaan tiskikone alas lattiatasoon. Muutama viikko kyllä oltiin asiaa kypsytelty, että ei sentään ihan päähänpistosta ollut kyse : ) Toki tiskikone oli näppärä vähän korkeammalla, mutta nyt keittiön yleisilme on paljon avarampi. Lisäksi lastenkin on helpompi täyttää ja tyhjentää konetta. Ja ainahan sen voi nostaa takaisin ergonomiselle korkeudelle jos siltä alkaa tuntua. Tiskikone oli aiemmin ihan verannalle johtavien pariovien vieressä ja nyt vaihdettiin se samalla piirun verran lähemmäs allasta. 

Rakennusaikana sävytimme tammiset massiivitasot tummanruskeiksi. Olivathan ne ihan ok, mutta jokin aina tökki. Tuntui, että ne imivät kaiken valon keittiöstä. Nyt kun tiskikone laskettiin alas, niin samalla täytyi ostaa pätkä uutta työtasoa. Tammenvärisenä sille oli joka tapauksessa tehtävä jotain, joten ehdotin varovasti Markolle, että jos samalla laitetaan kaikki tasot uuteen kuosiin... Varauduin kommenttiin "ei me nyt toimivaa lähdetä vaihtamaan", mutta tulikin heti vihreää valoa ; ) Joten sitten vain uutta sävyä testailemaan!

Vanha tummanruskea hiottiin pois ja uuden vaaleanharmaan sävyn sivelin Liberonin Bloom-puuvahalla. Sävy on Tuohi. Ja voi että kuinka näppärä tuote! Erittäin helppo levittää pensselillä ja uuden kerroksen voi sutia jo parin tunnin kuivumisen jälkeen. Tästä tuli kertaheitolla suosikkituote ja nyt on iso purkki hiilensävyä ostettuna olohuoneen pöytää varten. Työtasoille levitin puuvahaa kolme kerrosta ja näin lopputuloksesta tuli kyllä hyvin tasainen. 

Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa, että keittiö alkaa olla sellainen kuin pitääkin. Toimiva se on kyllä ollutkin, mutta silloin rakennusajan hulinassa keittiötä suunnitellessa käytännöllisyys meni kyllä kovasti ulkonäön edelle. Onneksi näitä pieniä muutoksia voi vielä tehdä näin jälkikäteenkin. Vielä on pieniä juttuja korjattavana - seinien väriä hieman aprikoin ja telkkari olisi tarkoitus nostaa seinälle.   Ja juu, onhan meidän joskus tarkoitus luopua nurkassa olevista yläkaapeistakin. Ensin pitäisi vaan löytää juuri se tietynmallinen liesituuletin huippuimurille ja sitten voisi laittaa kaappien tilalle muutaman avohyllyn. Jääköön ne suunnitelmat muhimaan, sillä nyt iloitsen tästä muutoksesta! Perhettä alkaa jo huvittaa (tai ärsyttää ; ) kun edelleen ihastelen "uutta" tasoa. En vaan osannut kuvitella, että värin vaihto muuttaisi keittiön yleisilmettä niin paljon : ) 

Ai niin, niitä vanhoja keittiökuvia löytyy ainakin keittiön tupatarkastuksesta, klik.

Mukavaa loppuiltaa kaikille! Viikonloppua kohti mennään taas : ) 
Päivi

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Viiden kysymyksen haaste

Sain Homevialaura -blogista jokin aika sitten viiden kysymyksen haasteen. Kiitos Laura! Ja tämä olikin haaste minun mieleen, lyhyt ja ytimekäs : ) En ehtinyt viikonloppuna ottaa laajempia kuvia keittiöstä, mutta muutaman lähiksen nappasin tähän kuvitukseksi. 




































1. Lempiväri sisustuksessa

Pidän eniten maanläheisistä väreistä, eli valkoinen, ruskea, musta, harmaa ja myös vihreä. Luulen kuitenkin, että se tärkein on valkoinen. 

2. Desing-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille

Ajattelin jo, että ei kai sellaista olekaan...ainakin jos ilmaiseksi saisi ; ) Mutta sitten lukaisin Lauran vastaukset ja tästä olen samaa mieltä: Marimekon Unikko ei nappaa täälläkään. 

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä

Kovin paljoa en katso telkkaria, mutta nämä kaksi sarjaa ovat suosikkeja ja niissä seuraavat hahmot: Solsidan / Mickan, Fredde, Anna ja Alex sekä Moderni Perhe / Cameron. 

4. Suosikki leivonnassa

Tykkään leipomisesta paljon ja yhden suosikin nimeäminen on vaikeaa – ainakin erilaiset hyydykekakut, browniesit, raikkaat marjapiiraat, macaronsit (nyt kun ne osaan), mutakakku. Onnistunut leipomus on aina sen hetken suosikki.

5. Viisi blogisuosikkia ja haasteen antaminen heille

Blogisuosikkeja on paljon, enkä nyt lähde nimeämään ketään erikseen. Haasteen laitan kuitenkin eteenpäin seuraaville: Plateful of Love, Kaaoksen kesyttäjä, Keloranta, Esmeralda´s, Villa H. 
Olkaa hyvät ja toivottavasti tämä ei ole teille vielä aiemmin kerinnyt : ) 

Vuorokausi vaihtuu juuri näillä minuuteilla maanantain puolelle, joten kipin kapin nukkumaan!
Aurinkoista viikon alkua kaikille, 
Päivi

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Pikkuinen pala keittiötä Glorian Kodissa

Ja todella aivan pikkuruinen : ) Glorian Kodin maaliskuun numerossa jutellaan keittiöistä –Huonepalvelu-sarjassa ("Sisustusratkaisuja kodin eri tiloihin huone kerrallaan") esitellään monet hyvät vinkit kodin tärkeimpään huoneeseen. Ja siellä viimeisellä sivulla on mukana neljä bloggaajaa keittiökuvillaan. Joukossa myös tämä meidän köökki. 

Hienoa oli saada osallistua tähän ja Aarnin ja minun yhdessä leipoma mutakakkukin mahdutettiin mukaan : ) Harmi vaan, että uudet harmaat työtasot eivät tähän ehtineet, vaikka eihän tuo tummanruskeakaan nyt niin pahalta näytä. Tänään tosin huomasin, että rajansa hehkutuksellakin – olen nyt viikon jokaisena päivänä ihastellut ääneen ja silitellyt harmaata saarekkeen työtasoa. Niin tänäänkin ja siihen keittiössä häärännyt Silva tokaisi: "Mun mielestä sillä värillä ei ole mitään väliä. Sehän on tärkeintä, että on vaan pöytä missä tehdä hommia!" Näin meillä lapset palauttaa äidin takaisin maanpinnalle :D

Leppoisaa viikonloppua! Toivotaan, että tämä myrskytuulikin alkaisi jo vähän laantua, 
Päivi

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Remonttilumipallon alle juuttunut bloggari

Nyt haluan kyllä pahoitella, että en ole käynyt täällä blogissa edes piipahtamassa viikon aikana. Me vietettiin talvilomaa ja arvaatteko missä olin? Palmupuiden sijasta tuijottelin ihan vaan kotiseiniä. Ja sen loma-sanan voi myös unohtaa, sillä saatiin Markon kanssa jonkinlainen remonttihepuli! 

Keittiön yläkaappien vetimet, ne loputkin, meidän piti kääntää vaakatasoon. Sitten tuli mieleen, että lasketaan se tiskikonekin samalla alas ja vaihdetaan hieman paikkaakin. Ja siihen piti tietenkin ostaa pätkä uutta työtasoa. Jolloin välähti, että nyt olisikin hyvä vaihtaa työtasojen väriä. Ja sitä rataa, muitakin pikkuisia viimeistelyhommia keittiössä oli tekemättä. 

Lisäksi Markolla oli työn alla pikkuinen varastokoppi, minä taas jatkoin yläkerran aulan maalausta. Siinä välillä alettiin sitten kartoittaa huushollin tavaroita, sillä paikkakunnalle avattiin uusi ja raikas kirpputori. Ajattelin vain nopsaan hinnoitella myytäväksi lasten vaatteita, joitakin leluja ja kirjoja. Mutta eihän se niin tietenkään mennyt, vaan vaatehuoneet oli tyhjennettävä kokonaan ja kaikki kaapit käännettävä. Kun kerran tuli hommaan ryhdyttyä. 

Joten tässä kuvakooste kuluneelta viikolta, jolloin kukatkin kuivuivat pystyyn ; )

Viikon saldo: keittiö kunnossa (ainakin tältä erää), varasto hieman kesken ja niin se iänikuinen yläkerran aulakin. Kirpputorilla paljon vaatetta ja pikkutavaraa. Myös huonekaluja kun kirppishuumassa pengottiin vintit ja varastotkin. Vaatehuoneista kaksi siivottu, se kolmas työn alla edelleen.

Samat hommat siis jatkuvat vähän hitaammalla tahdilla, mutta tänään ei maalattu, järjestelty eikä puunattu yhtään. Nautittiin vain kivasta kuvauspäivästä meillä kotona mestarileipurin vinkkejä kuunnellen. Ja siellähän ne kaikki mahtavat herkut odottavat jääkaapissa. Loppuillan ohjelma tiedossa : ) 

Niihin "uusiin" keittiön työtasoihin olen kyllä vallan ihastunut, joten yritän saada pian kuvia tänne blogiinkin. Mutta nyt kauniita unia kaikille! 

Päivi

tiistai 25. helmikuuta 2014

Onnistumisen iloa macaroneista

Pienestä se on kiinni, ilo ja hyvä mieli. Kuten vaikka näistä kutakuinkin onnistuneista macaroneista. Ensimmäisen leivontakerran jälkeen tuotokset syötiin lusikalla, mutta kyllä näitä keltaisia olisin kehdannut jo vieraillekin tarjota. Tein kuitenkin sen verran pienen satsin, että katosivat nopeasti oman väen suihin. 

Olen aina ollut hieman hurahtanut leivontatarvikkeisiin, joten tilasin sen epäonnisen leivontayrityksen jälkeen vähän apuvälineitä : ) Silikoninen macaron-matto oli näppärä ainakin siinä, että leivoksista tuli kaikista samankokoisia. Ja isolla tyllalla (pursotinterä) massan pursotus oli helppoa. Mutta eivät nämä mitenkään välttämättömiä ole, hyvin pärjää ilmankin. Keltainen väri tuli pastavärillä ja leivosten täytteenä on vadelma-mascarponeseos. 

Talviloma on alkanut tehden monenlaisia pieniä rästihommia kotona. Lapset olivat pari päivää isovanhempien luona ja me laitettiin Markon kanssa hulinaksi. Keittiöön tehdään kevyttä muutosta, pieni varasto on tarkoitus saada tiptop-kuntoon ja yläkerran aulan maalausurakka valmiiksi. Huomenna jatketaan samoissa merkeissä, mutta ihan koko lomaa ei ole tarkoitus viettää maalitelan kanssa. Aarni sanoi, että hän haluaa opetella leipomaan mutakakun ja Silvallakin on resepti katsottuna valmiiksi omasta leivontakirjastaan : ) 

Ja nyt sopivasti aiheeseen liittyen siirrynkin katsomaan uusimman jakson Suomen paras leipomo -ohjelmasta : ) Kivaa illan jatkoa!
Päivi

perjantai 21. helmikuuta 2014

Nyt loppui nenän nyrpistely

Tiskirätti, niin pieni mutta tarpeellinen asia arjessa. Mahtaisiko ilman edes tulla toimeen? On kiva, jos rätti on kaunis, mutta yksi asia on vielä tärkeämpi. Hajuttomuus, vai mitä mieltä te olette? Välillä olen pessytkin tiskirättejä, mutta yleensä heitän ne vaan roskiin kun alkavat tuoksahtaa. Ja  sitä tapahtuu harmittavan usein. Tiensä päähän tullut rätti jättää inhan hajun myös pöydän pintaan. Nuo muut perheenjäsenet välillä pyörittelevät silmiään kun nyrpistelen nenää rätin lähellä ; ) 

Mutta enää ei tarvitse. Aiemmin talvella näin netissä pyöriessäni sanat "riepu ei ala haista" ja sehän oli menoa sitten. Tilasin Susannan Työhuoneelta kolme erilaista bamburättiä. Kauniita värejä oli paljon, mutta nämä meidän ovat rauhallisia valkoruskeita. 

Rätit olisi voinut ottaa heti käyttöön, mutta pesin ne kuitenkin ensin kertaalleen. Susannan Työhuoneen sivuilla kerrotaan, että rievun imukyky vain paranee mitä enemmän sitä pesee ja käyttää. Mielestäni imukyky oli kyllä hyvä jo heti alkuunsa, mutta hienoa jos se tästä vain muuttuu paremmaksi. 


Pöllörätti oli ensin käytössä kuukauden verran, eikä tosiaan senkään jälkeen haiskahtanut yhtään. Ihan voisi sanoa, että tuoksui hyvälle. Eilen pöllöt hyppäsivät pyykkikoneeseen ja maatuskat ryhtyivät hommiin. 

Ihan selvennykseksi haluan vielä mainita, että tämä ei ole ns. yhteistyöpostaus. Olen siis nämä rätit ihan itse tilannut ja maksanut. Tämä tarkennus vain sen takia, että tiedän tämän näyttävän ihan mainospostaukselta : ) Mutta mielelläni kerron vinkkejä tällaista hyvistä löydöistä joita aina välillä tulee vastaan. Samaan tapaan kuin aiemmin ihastelin esimerkiksi Eva Solon vesipulloa - käytän sitä edelleen päivittäin ja voin suositella lämpimästi. Aivan samoin kuin näitä rättejä : ) 


Viime aikoina olen ehtinyt tänne blogin puolelle ihan liian harvoin. Kiireisen ajan seuralaisena on taas ollut myös päiväkausia jatkunut kuume ja se yhdistelmä tuppaa olemaan vähän huono. Mutta tänään alkoi lasten talviloma, joten toivottavasti edessä on vaihteeksi monta leppoisaa ja aikataulutonta päivää. Joten kyllä se tästä taas helpottaa. Kun on kerran tuoksuton tiskirättikin!

Mukavaa viikonloppua lomailijoille ja kaikille muillekin : )
Päivi

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Talven tekstiilit

Jos kerran juuri mikään ei muistuta talvesta tuolla ulkona, niin sitten pitää tuoda vuodenaika sisälle. Näin ajattelin, kun sain mukavan haasteen CasaBlanco -blogista. Kiitos Jenni : ) Melkein samaan syssyyn hoksasin, ettei meillä sitä talvea juuri sisälläkään näy. Ainakaan tekstiilien perusteella. Laiska emäntä, niin se taitaa nyt olla ; ) 

Haaste kuuluu näin: 

Ota kuva tai kuvia niistä kodissanne talviaikaan käytettävistä sisustustekstiileistä, joista pidät eniten. Kerro, mistä yleensä löydät mieleisiä sisustustekstiilejä? Minkälaisia ne ovat? Teetkö itse vai ostatko valmiina? Säilyvätkö jotkut tekstiilit samoina vuodesta toiseen? Mitkä ovat suosikkivärejäsi tällä hetkellä?

Pyydettiin ottamaan kuva tekstiileistä, joista pidän eniten ja tässähän nämä. Pakon sanelema juttu, sillä valinnan varaa ei ollut. Olohuone on ainoa paikka, jossa talvi tekstiileissä hiukan pilkahtaa. 



Ja auts, miten silmään ottaakaan tuo seinän sävy! Ja valkoinen matto - sen siis pitäisi olla luonnonvalkoinen. Pesu olisi varmaan paikallaan, mutta lieneekö jo sävykin kellastunut. 

Mutta niistä tekstiileistä - talvea edustaa harmaa lampaantalja ja sohvalla oleva palmikkoviltti. Tyynyt ovat olleet samat koko syksyn ja harmaa vilttikin on majaillut olohuoneessa pitkän aikaa. 

Itse en osaa valitettavasti mitään neuloa tai ommella, joten tekstiilit ostetaan siis kaupasta. Suosikkivärit ovat tällä hetkellä maanläheiset sävyt. Tyynyjä vaihtelen kyllä mielelläni, mutta nyt nämä muutamat ovat sitkeästi jämähtäneet paikoilleen. Suosikkiostospaikkoja ei oikeastaan ole, vaan sieltä hankitaan, mistä se toiveiden kaltainen tyyny yms. löytyy. 

Taidan siirtyä odottelemaan kevättä ja pientä piristysruisketta tämän tekstiiliasian suhteen. Jospa se jossain vaiheessa esiin pomppaava aurinko innostaa vaihtamaan tyynytkin ; ) 

Iloa sunnuntai-iltaan!
Päivi

Ps. Jos jossain aiemmissa jutuissa tekstit vähän pomppivat, niin johtuu siitä, että suurensin äsken  hiukkasen blogin leveyttä. Jatkan työtä lähipäivinä ja korjailen myös niitä hyppiviä rivejä : )



perjantai 14. helmikuuta 2014

Narua ja leivinpaperia

Heipä hei kaikki blogiystävät! Päivä vierähtikin jo iltaan ennen kuin ehdin tulla toivottamaan teille Hyvää Ystävänpäivää ❤️ 

Minä en itse ole kerinnyt päivää sen kummemmin juhlistaa - nyt on kiirusta vähän joka rintamalla. Mutta toisaalta huomaan saavani enemmän aikaan pienessä paineessa. Syynä varmaan se, että ei ehdi  loputtomasti pysähtyä mietiskelemään ja suunnittelemaan ; ) 

Isovanhempien ystävänpäiväkimput kasasin nekin nopsaan marketin tulppaaneista. Hain pihalta muutamia koivunoksia ja käärin paketin leivinpaperiin. Narulla vielä kiinni ja sitten kyläilemään. 

Leivinpaperia en ole koskaan ennen tähän tarkoitukseen käyttänytkään, mutta nyt oli turvauduttava hätäratkaisuun. Meillä piti kyllä olla tallessa muutama arkki paksua, valkoista pakkauspaperia. Ei löytynyt. Luulen, että Silva on askarteluhuumassa käyttänyt ne parempaan tarkoitukseen : ) 

Huominen päiväni menee pitkälti hommissa tässä koneen äärellä, mutta hiukan ajattelin ehtiä kyllä leipomaan. Kokeilin jokin aika sitten ensi kertaa macaron-leivoksia, mutta eiväthän ne onnistuneet. Syötyä tulivat kyllä, mutta melkein lusikkasysteemillä. Ajattelin sitten ryhtyä kunnolla välineleipuriksi ja tilasin sellaisen macaron-maton ja pursotukseen sopivan tyllan. Joten huomenna uusi yritys melkein promeiningillä. Sitten nähdään tarvitaanko taas lusikoita!

Leppoisaa perjantai-iltaa ja ihanaa alkavaa viikonloppua, 
Päivi

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

10 ruutusuosikkia

Nyt on kuulkaas unohtunut vallan Instagram-kuvien pyörähtely täällä blogin puolella. Vanhoja otoksia jo, joten ei kaivella niitä sen enempää kuin 10 oman suosikkiruutuni verran. Tässä valikoitu satsi viimeisen neljän-viiden kuukauden ajalta. 

Eräänä aamuna lapsia kouluun viedessä oli pakko pysähtyä nappaamaan kuva sumuisesta peltomaisemasta. Aamun valossa oli silloin jotain taianomaista. 

Muutamat viime päivät ovatkin taas olleet harmaavoittoisia sään puolesta ja tällaiset syksyn kirkkaat värit tuntuvat olevan niin kaukana. Mutta kyllä ne sieltä taas tulevat - tänä vuonna jo!




































Ja ne ensimmäiset pakkasaamut! Kaikki kuuralla kuorrutettu näyttää silloin kauniilta. 




































On niin luontopainotteisia nämä kuvat näköjään, että tähän väliin pieni kollaasi aiemmin viime vuonna otetuista kuvista. 

Parvekkeen kaiteelle satoi eräänä päivänä kevyt kerros lunta. Kuvan ottaminenkin oli helppoa, kun ei tarvinnut kyykkiä ulkona maassa hiutaleita kuvaamassa. 

Loppuvuonna emännöin ensimmäisiä sisustuskutsujani ja sain ystäviltä kauniin kukkakimpun. Valopilkut lisäsin kuvankäsittelyllä, niin tuli vähän talvitunnelmaa : ) 

Tämän kuvan otin muutama tunti ennen kuin piti alkaa ihan mahdoton lumimyrsky. Ei alkanut ollenkaan, mutta ihan mahdoton harmaus kyllä jatkui. 


































Tämän kuvan aiheesta kirjoittelin tänne blogiinkin, eli kauniista Enon kynttilänjalasta. Suosikki edelleen. 




































Tytöt tekivät aiemmin talvella suloisen lumiukon. Urheasti se seisoi meidän pihalla monen päivän ajan,  kunnes rankkasateiden jäljiltä maassa oli enää ukon hattu : (




































Ja vielä yksi luontokuva, puita ja taivasta. Joku siellä matkustaa maille kaukaisille. 

Nyt kipinkapin nukkumaan, sillä huomenna aikaisin aamusta on riennettävä hammaslääkäriin. Tällä kertaan ei onneksi ole oma aika, vaan esikoisen : )

Mukavaa myöhäisiltaa iltavirkuilla ja muille iloista torstai-huomenta!
Päivi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...