Kun tulen kotiin

Kotiin on aina mukava tulla, mutta joskus kieltämättä huokaisun kera. Usein eteisessä on vastassa liikaa sekalaista tavaraa, joista välttämättä yksikään ei ole omalla paikallaan. Ja kaikilla ei edes ole sitä paikkaa, sillä tavarat ovat tulossa jostain tai menossa sinne jonnekin. Jatkuvan muuttoliikkeen vastapainoksi on kiva kun eteisessäkin on yksi paikka, joka saa olla rauhassa rompekasoilta. 

Korkeassa lipastossa säilytetään kaikki pipot, hanskat ja villasukat - tarpeellinen kaluste siis. Lipaston päälle olen koonnut omaa silmää miellyttäviä pikkutavaroita, joita muutaman kerran vuodessa vaihtelen.   Tällä nykyisellä talvisella satsilla ajattelin mennä seuraavat pari kuukautta ihan joulun aikaa lukuun ottamatta. Männynkävyt saivat huurteisen ilmeen valkoisella ja hopeisella spraymaalilla. 

Jouluisempi ilme löytyi muutamalla punaisella pikkupallolla. Hyasinttikin vaihtui valkoiseen. 

Juolustressiä en ajatellut tänä vuonna potea, mutta nyt kyllä hiukkasen otsassa naputtaa. Joulukortit ovat nimittäin vielä pahasti vaiheessa ja huomennahan ne pitäisi jo jättää postiin! No, tässä tilanteessa on oltu melkein joka vuosi, joten jaksan olla vielä luottavainen ; ) 

Leppoisaa illan jatkoa ja kaikille viime hetken korttiaskartelijoille tsemppiä : ) 

Päivi

Nettipimennosta herätty

Heipä hei,  mitäs teille kuuluu? Pitkä viikonloppu itsenäisyyspäivineen on vietetty ja joulukuussa mennään jo pitkällä. Tässä vaiheessa aina havahdun huomaamaan, että tosiaan, se jouluaattokin on jo kahden viikon kuluttua! Aika ihanaa - odotan kovasti joulukauden leipomisia ja ruuanlaittoa, kynttilänvaloa, rauhallisia kävelylenkkejä, joulusäveliä kotona ja kirkossakin kuunnellen, lasten iloa ja jännitystä, hyasintin tuoksua, pakentointitalkoita glögin ja suklaan kera, joulupuuroa ja kiirettömyyttä. Tarkoituksella jätin mainitsematta viime hetken stressin ihan kaiken suhteen, hermostuneet lapset, väsyneet vanhemmat, ruuhkaiset ja hikiset kauppareissut, kiireen ja joulupäivien aikatauluttamisen, niin ja mahdollisen vesisateen. En maininnut, koska niitä ei toivottavasti jouluna nähdä. Ja jos sitä vettä sataa, niin eihän me anneta sen häiritä : ) 

Kuva on otettu Silvan seiskasynttäreiltä viime sunnuntaina. Juhlia valmistellessa tulin samalla viettäneeksi useamman päivän nettitauon. Tietokoneen lisäksi jäi kyllä aukaisematta telkkarikin, uutiset katsomatta ja lukematta ja kännykkäkin sai vain vähän huomiota. Lisäksi yritin nukkua pois univelkaa, jota on hiljalleen syksyn aikana kertynyt. Päivät kuluivat jauhoja pöllytellen, maalisutin kanssa ja kaikenlaisia pieniä rästihommia tehden. 

Synttärit sujuivat mukavassa hulinassa kuten aina ja sankari oli onnellinen : ) Kuvaaminen tosin jäi taas vähiin ja sen pakollisen kynttilöiden puhaltamiskuvan lisäksi muistin napata vain muutaman ruudun. Lisäksi huomasin vasta jälkikäteen, että tuosta etualalla olevasta kakusta puuttuvat mustikat ja metsämansikat. Niiden piti tulla noiden suklaakiehkuroiden alle, mutta siellä ovat edelleen tallessa pakkasessa. Muistilista tarvittavista valmisteluista ei olisi pahitteeksi ; ) 

Taustalla muuten näkyy tuo seinä, jonka maalasin valkoiseksi. Valokuvien paspikset olivat kellastuneet todella ikävästi ja ajattelin, että samalla teen kuville pikaehostuksen. Tarkoituksena oli kääntää paspikset näppärästi toisinpäin, mutta en sitten muistanut kuinka tukevasti olin teipannut kuvat pahveihin kiinni. Johan siinä kello tikitti pitkällä aamuyössä, kun sain homman valmiiksi. Kaukaa katsoen kaikki on ihan ok, mutta kun tiirailee kuvia läheltä, niin huomaa repaleiset teipinjäljet selvästi. Jossain vaiheessa on siis kuitenkin teetettävä kaikkiin kuviin uudet paspikset. Valkoista maalia on runsaasti jäljellä ja nyt loppuviikosta tarkoitus on siirtyä raikastamaan yläkerran aulan seiniä. Siellä ei onneksi ole samanlaista tauluseinää vastassa!

Mutta nyt lopetan tämän puheripulin, jossa ei taida olla päätä eikä häntää! Kauheasti vaan kertyy asiaa muutaman päivän aikana : ) Synttärikemujen jälkeen palaan täällä blogissakin taas ajantasalle ja kuullaan seuraavalla kerralla vähän jouluisemmilla jutuilla. 

Reipasta viikon jatkoa toivotellen, 

Päivi

Tulostettavat jouluprintit

Heipä hei! Ajattelin vinkata teille helposta ja kivasta joulukoristeesta, eli jouluprinteistä. Monille teistä ne saattavat olla tuttuja ja ainakin Pinterestissä käyvät eivät ole voineet näiltä kuvilta välttyä. Mutta jos ihan kaikki eivät ole vielä näihin törmänneet : ) Minunkin piti tänään tehdä postaus ihan eri aiheesta, mutta sitten jämähdinkin tähän koneen ääreen selailemaan näitä kauniita printtejä. 

Pinterestissa (et tarvitse tiliä katsellaksesi kuvia) ja ihan googlettamalla löytyy runsaasti ilmaisia jouluprinttejä, mutta myös eri kokoisia kortteja ja vaikkapa tulostettavia lahjapussukoita. Hakusanoina voi käyttää esimerkiksi seuraavia: free christmas printables / free christmas chalkboard printables. Jälkimmäisellä löytää erityisen ihania liitutauluprinttejä. 

Tässä muutamia omia suosikkejani. Kuvan alla on linkki alkuperäiselle sivulle, josta printin voi ladata omalle koneelle tulostamista varten. 

Original by Hoosier Homemade

Original by Yellow Bliss Road

Original by Craftberry bush

Original by Alderberry Hill

Ja lopuksi vielä pirteää punaista : )

Original by Trains and Tutus

Nyt pitäisi jo kiiruhtaa nukkumaan, mutta ensin tulostan kyllä tuon punaisen kaunokaisen : ) 

Kauniita unia ja oikein hyvää huomista Itsenäisyyspäivää!

Päivi

8 kuvaa (keski)kesään

Ihan hassulta tuntui, kirjoittaa tuohon otsikkoon sana kesä : ) Mutta tämä haaste jatkuu läpi koko pitkän talven, kevään ja sitten ollaan taas siellä, missä linnut laulaa ja kukat kukkii. Toisaalta tällainen joulukuun alunkin maisema on kaunis ja rauhoittava. Ihan oikeanlainen siis tähän vuodenaikaan. Haasteen aloituspostaukseen pääset tästä, klik.

Luntakin voisi jo hiljalleen tulla, tuosta kuvissa näkyvästä määrästä kun ei vielä palloja pyöritellä. Mutta ihmeen paljon ovat nämäkin maisemat muuttuneet jo pelkästään parissa kuukaudessa. Itsekin sen tajuaa paremmin kuvien myötä. 

Joulua odotellaan jo meilläkin - ainakin glögi maistuu piparien kera ja joulusävelet soivat. Mutta sen pitemmälle ei olla vielä päästy, sillä ensin juhlitaan Silvan synttärit. Selailun alla on siis iso reseptipino. Paljon taidetaan päätyä tekemään taas tuttuja ja hyväksi havaittuja tarjottavia, mutta muutamia uusiakin leipomuksia on kiva kokeilla. 

Makoisia unia kaikille, minä jatkan vielä hetken niiden kakkuohjeiden tutkimista : )
Päivi

Pieni oivallus

Mistä on meidän ensimmäinen adventti tehty? Toki sen kynttilän sytyttämisestä aamutuimaan ja virittäytymisestä joulukuun tunnelmaan. Mutta myös pienestä oivalluksesta, että sitä voi paljon paremmin kun on tyytyväinen vähän pienemmistäkin aikaansaannoksista. Että kaikki sujuu hyvin vähemmälläkin suorittamisella. Ja nyt en puhu joulustressistä : ) 

Marko palasi eilen kotiin puolentoista viikon työmatkalta Kiinasta. Ja arvatkaa mitä, me kotiväkihän pärjättiin ihan hyvin! Onhan me toki ennenkin pärjätty, mutta kieltämättä aikamoisen stressin kera. En tiedä mikä lamppu nyt välähti vai opinko viimeinkin (reilun kymmenen vuoden jälkeen), että arjen ei tarvitse pyöriäkään samaan tapaan kuin molempien vanhempien ollessa kotona. Että sekä äiti ja lapset voivat paremmin, kun otetaan vähän rennommin. Niinpä jätimme pari lasten harrastuskertaa väliin ja saimme tilalle mukavan ja rauhallisen illan. Söimme myös muutaman kerran ihan kaupan valmisruokaa. Hyvin kelpasi. En halunnut nipottaa siitäkään, että lasten huoneet saattoivat olla hyrskyn myrskyn nukkumaan mennessä  - siinä vaiheessa iltaa, kun kaikki ovat väsyneitä, saa nimittäin ihan ilman ponnisteluja jättiriidan helposti aikaan. Kyllä niitä huoneita ehti sitten viikonlopunkin aikana siivoilla. Ja lapset siivosivatkin, kukin oman luontaisen tapansa mukaan : )

Itse sain hyvää mieltä vaikkapa siitä, kun koristelin kotia talviasuun. Pehmeitä vilttejä, lisää kynttilöitä ja valosarjoja, rauhallisia sävyjä. Mutta suurin ilo tuli siitä, että minä ja lapset olimme onnellisia, vaikka arki ei ollutkaan sellaista, hmmm, täydellistä. Pientä kinaakin oli varmaan joka päivä, niin kuin lapsiperheissä yleensä on. Ja niin, täydellistä kenen mielestä? Ihan itse olin kaikki odotukset omaan päähäni ladannut. Mutta tällä kertaa en halunnut harmitella kaikkea sitä mitä en ehtinyt tehdä, vaan iloitsin jokaisesta pienestä asiasta mikä onnistui. Asia, jonka kovasti yritän pitää mielessä jatkossakin. 

Niin ja mahtuihan kymmeneen päivään tietenkin omat mutkansa. Kuten vaikkapa vatsatautia ja viikon verran pois toiminnasta (korjauksen vuoksi) ollut alakerran vessa. Mainio yhdistelmä. Mutta nyt ovat taas kaikki kunnossa, sekä vessa, että vatsat.

Aamulla tämän adventtikuvan ottamisen jälkeen huomasin, että kappas, rento vaihde on jäänyt päälle. Kasasin kyllä tuon asetelman kynttilöineen ja sammalineen, mutta ne pienet koristukset kynttilöiden kyljestä puuttuvat. Ehtiihän sitä. Ja jos ei ehdi, niin hyvin nuo palavat ilmankin.

Tässä olotilassa ei voi muuta toivotella kuin rentoa ja leppoisaa alkavaa viikkoa : )
Päivi

Suloiset reppanat

Heipä hei! Löysin kuin löysinkin viime viikonloppuna hyasintteja. Mutta katsokaa kuinka pikkuisia! Tarjolla oli kyllä isompiakin (normaalikokoisia siis), mutta kun valkoisia halusin, niin näihin oli tyytyminen. Ja ovathan ne suloisia, toivottavasti myös aukeavat! Ovat nimittäin olleet nyt viikon verran yhtä supussa.

Istutin hyasintit tuollaisiin minikokoisiin maljakoihin ja vielä rennosti sammalta päälle. Alla oleva vanha tarjotin oli melkoisen kauheassa kunnossa, mutta hopeisella spraymaalilla siitäkin tuli vallan käyttökelpoinen. Kuvat on ihan tarkoituksella tiukasti rajattuja, sillä keittiö ja olohuone ovat tällä hetkellä mullin mallin. Aloitin pienen maalausprojektin ihanan Rillan tapaan, klik ja paluuta ei ole ; ) Tiedän siis, millä puuhalla huominen päivä jatkuu! Jossain välissä tosin pitää ehtiä ottaa lasten joulukalenterit esille. Ei ole kylläkään pelkoa, että asia unohtuisi - pienet ja isot muistuttajat pitävät varmasti asiasta huolen : )

Rentoa perjantai-iltaa ja aurinkoista viikonlopun alkua!

Päivi

Hurjan helppo kutsukortti

Ennen joulua meillä on vielä juhlittavana yhdet syntymäpäivät. Silva täytti seitsemän jo lokakuun lopulla, mutta monien päällekkäisten aikataulujen vuoksi juhlat pidetään vasta reilun viikon kuluttua. Ovat näppärästi samalla pikkujoulut kummeille ja lähisuvulle : ) 

Olen aina tykännyt tehdä lasten synttäreille kutsukortit - on ollut valokuva- ja askarteluteemaa. Tosin parina viime vuonna olen ollut niin viime tingassa kutsujen kanssa, että juhlapäivä on tarvinnut ilmoittaa vieraille jo etukäteen tekstiviestillä. Kutsut ovat menneet sitten perässä postissa. 

Toissapäivänä Silva alkoi kysellä, että no, tehdäänkö ne kutsut? Olin jo ajatellut, että taitaa jäädä väliin tällä kertaa. Mutta mikäs siinä, kumpikin kun tykkää askarrella. Aiheen olen nähnyt Pinterestissa ja se valittiin, sillä paljon muuhun ei olisi ollut tarvikkeita valmiina. Ja kun se kiirekin jo oli... Tosin sellainen värikäs kakku olisi ollut enemmän Silvan tyylinen, mutta tyttö kelpuutti tämän mustavalkoisenkin version. Silva pätki teipit, minä asettelin ja piirsin. Sitten vielä lopuksi printtasin kutsutekstin kortin sisäpuolelle (se ei näy kuvissa). Valmis! Tulipas tehtyä : )

Mukavaa myöhäisiltaa!

Päivi

Tupatarkastus - Kodinhoitohuone

Heipä hei! Näin viikon alkajaisiksi päätin tarttua tupatarkastusten jatkamiseen. Mennään käymään kodinhoitohuoneessa. Pientä viimeistelyä vaille on tämäkin huone, mutta ei kuitenkaan mitään pyykkihuoltoa häiritsevää. 

Huone on kooltaan 11 neliötä ja se sijaitsee keskellä yläkertaa - laitan tähän pohjapiirustuksen, josta sen hahmottaa paremmin. Meille oli tärkeää sijoittaa kodinhoitohuone makuuhuoneiden lähelle, jotta pyykkejä ei tarvitse kannella pitkiä matkoja. Alakerran arkieteisessä on käytössä vanha pyykkikone, jossa sitten pestään pihavaatteet. Iso plussa on myös se, että kodinhoitohuoneesta on käynti parvekkeelle. Näin kaikki tuuletukset ja ravistelut onnistuvat hyvin. Itse tykkään myös kesäaikaan pitää ovea auki silittäessä.  

Entäs huoneen värimaailma? No, nyt en varmaankaan enää uskaltaisi valita turkoosia seinille ; ) Mutta silloin rakennusaikana ajattelin, että pyykkihommia olisi kivempi tehdä iloisessa huoneessa. Sillä mentiin ja hyvä niin! Ainakaan vielä väri ei ole ärsyttänyt ja maalillahan sen sitten saa muutettua. 

Oviaukon oikealle puolelle jää syvennys, jonka voi tarvittaessa muuttaa vaatehuoneeksi. En kyllä yhtään tiedä, miksi me ei niin tehty? No, kaikkea kummaa voi rakennusaikana tulla mieleen, ja me päädyttiin laittamaan syvennykseen seuraavassa kuvassa oleva vanha kaappi. Siellä säilytetään kaikki liinavaatteet. Fiksu sähkömies teki varmuuden vuoksi vaatehuonetta varten omat vedot valaisimelle, jotta mielen muuttaminen jälkikäteen olisi mahdollisimman helppoa : ) 

Silittämisen kannalta on hyvä, että silityslauta mahtuu olemaan koko ajan esillä huoneessa. Tai näin luulin!?! Käytännössä kuitenkin kerään kaapin täyteen vaatteita ja tartun hommaan yleensä vasta sitten, kun sinne ei enempää mahdu! Marko tosin silittää itse omat kauluspaitansa. Tarkkaa puuhaa nääs : ) 

Likapyykki on erillisessä kaapissa, jossa on kolme koria: vaaleille, värillisille ja tummille vaatteille. Ja nyt täytyy ihan ylpeänä todeta, että nuo meidän lapset osaavat pääsääntöisesti myös laittaa vaatteensa oikeisiin koreihin. Vielä kun ne nenäliinat muistettaisiin ottaa taskuista pois...

Mankeli on tätini vanha ja kestävää laatua. Pyyhkeet ja lakanat menevät aina mankelin kautta. Ihan mukavaa puuhaa, mutta sama juttu kuin silittämisen kanssa. Pino nousee aika korkeaksi ennen hommaan tarttumista.

Arvaatteko miksi nuo langat neulan kera ovat tuossa pöydällä esillä? Ihan oikein juu - jotta olisi sitten helppoa tarvittaessa ommella irronneet napit. Joita muutan säilytetään peltirasiassa. Jätetään se nyt kertomatta miten lankojen esilläolo siihen ompelemiseen vaikuttaa... 

Mukavaa maanantain jatkoa ja samalla marraskuun viimeistä viikkoa!

Päivi

Pyhäjärvellä vuosi sitten

Täällä meidän kotikylässä ei ole järveä, mutta onneksi pienen ajomatkan päästä löytyy useita. Viime vuonna näihin aikoihin pysähdyimme kauppareissulla hetkeksi Pyhäjärven rannalle. Valo oli juuri silloin niin upea, että lapset innostuivat hetkeksi poseeraamaan. Tuossa viimeisessä kuvassa on vähän halloween-henkeäkin mukana : ) Aika nopeasti aurinko alkoi laskea ja jossain vaiheessa ei enää erottanut usvan keskeltä järven ja taivaan rajaa. Tuo päivä taisi viime vuonnakin olla niitä harvoja kirkkaita marraskuun päiviä ja jäi siksi niin hyvin mieleen. 

Huomenna illansuussa me tavataan sukulaisia, mutta aamupäivällä ajattelin käydä etsimässä hyasintteja. Kyllähän niitä jossain on jo pakko olla, tällaisessa pikkukaupungissakin. Vähän tarvitaan nyt apua, että pääsisin hiljalleen joulun odotuksen tunnelmiin, ja hyasinteilla se onnistuu aina takuuvarmasti. Jos vielä laittaisi joulumusiikkia soimaan, niin eiköhän siinä jo ala nisset ja nasset pyöriä mielessä : ) 

Leppoisaa ja toivottavasti aurinkoista lauantaipäivää!

Päivi

Talvinen tuikkuasetelma

Parina viime vuonna olen tehnyt tällaisen talvisen asetelman sammaleesta ja Kivi-lyhdyistä. Jalallisella vatilla on syvyyttä pari senttiä, joten sammaleen alla on muovilla vuorattu styrox-levy. Se on suojannut astian hyvin, eikä minkäänlaisia jälkiä ole tullut. Asetelma on saanut olla paikallaan yleensä koko talvikauden - kyllähän sammal jonkin verran haalistuu, mutta siinä vaiheessa kun se alkaa häiritä silmää, sen saakin jo heittää pois. 

Kuvia viime vuoden versiosta pääset katsomaan tästä, klik.

Kynttilöitä lukuunottamatta olohuoneessa ei ole vielä talvisempia juttuja näkyvissä. Kyllä niitä nyt voisi jo alkaa viritellä, viikonlopuksi kun lupailtiin pakkasiakin tänne etelään. Toivottavasti saamme vähän luntakin valoa tuomaan. Taidan roikkua vielä vähän syksyssä, kun en ole raaskinnut heittää tuota hortensian oksaa pois. Luulen, että siirrän sen nytkin joulun ajaksi vain jonnekin syrjempään ja otan sitten hyasinttien ja amaryllisten jälkeen uudelleen esille : ) 

En ole ihan varma kannattaako tätä kertoa, mutta menköön... Sammal tosiaan kannattaa kuivata hyvin ennen kuin sen tuo sisätiloihin. Pidän sitä yleensä teknisessä tilassa lämpimässä ainakin viikon verran, väljästi pahvilaatikkoon aseteltuna. Kun tuon sammaleet sisälle, niin silloinkin laitan ne vähäksi aikaa arkieteisen altaaseen, jolloin viimeisetkin pikkuötökät yleensä jäävät sinne altaan reunoille. Vasta tämän jälkeen laitan sammalta asetelmiin. Ja tietenkin ulkona sammalta kerätessä rapsutan ylimääräisen mullan, neulaset yms. mahdollisimman tarkasti pois. Mutta kyllä niitä sitkeitä yksilöitä silti näköjään riittää... Tämä kuvan sammalmätäs oli ollut keittiön pöydällä nelisen päivää, kun tytöt huomasivat pöydällä kastemadon!!! Ihan kunnon vonkaleen. Neuvokkaat neidit olivat kipanneet madon ruohikkoon, joten en itse sitä edes nähnyt. Silva kyllä otti valokuvan todistusaineistoksi : ) Eihän se mato ole voinut pöydälle mistään muualta tulla kuin sammaleesta, mutta todella sitkeä yksilö on ollut kyseessä. Tuikutkin kun paloivat asetelmassa jokaisena päivänä. Tästä opin ainakin sen, että seuraavia sammalsatseja kuivatan kyllä vielä kauemmin ennen sisälle tuomista ; )

Kauniita unia ja lumikuvia ***

Päivi

Ps. Vastailen teidän ihaniin vakkakommentteihin huomenna : ) 

Vakan paikka

Heipä hei ja mukavaa maanantai-iltaa! Viikonloppu on taas vietetty ja uusi viikko saatu näppärästi käyntiin. Sunnuntaina olin mukana järjestelemässä voimistelunäytöstä, jossa meidän Tiukukin oli esiintymässä muiden telinevoimistelijoiden kanssa. Vuosittainen näytös on yksi voimistelusyksyn kohokohdista ja tälläkin kertaa urheilutalon penkkirivit oli piukkaan täytetty. Eikä ihme, sillä taitavia voimistelijoita on aina ilo katsella : ) 

Lauantai sujuikin arkisemmissa kotipuuhissa ja sen matikan kertaamisessa. Miten voikin kuudennen luokan murtoluvut kiemuroineen hävitä niinkin tehokkaasti mielestä? Vaikka toisaalta onhan niistä omista matikantunneista muutama vuosi aikaa... Siinä murtolukujen supistamisen välissä vein myös olohuoneessa olleen rottinkikorin pois. Korissa on ollut lasten leluja, mutta nyt kun naperot ovat jo näinkin isoja, ei leluihin ole pitkään aikaan koskettu. Ne suosikkitavarat kun taitavat olla jokaisella omassa huoneessa. Brion junarata vetureineen on kuitenkin sellainen klassikko, joka mielellään saa olla alakerrassa. Ratoja tykkäävät rakennella isommatkin lapset ja olohuoneesta siihen löytyy tilaakin parhaiten. 

Nyt kun olen täällä blogissakin puhunut siitä, kuinka meidän huusholliin pitäisi saada modernimpaa ilmettä, niin tiesin miten toimia. Hain lapsuudenkotini vintiltä junapalikoille vanhan vakan! Eli ei hyvin alkanut tämä projekti ; ) Mutta vakka on kaunis ja juuri sopivan kokoinen ratapalikoille. Se siis saa olla paikoillaan ja yritän löytää sen modernin twistin jossain muussa muodossa.

Nyt kiiruhdan katsomaan telkkarista Suomen kauneinta kotia, jossa onkin tänään vuorossa arkkitehtien unelmakoteja - ja luulen, että ne ovat juuri sitä modernia linjaa : ) 

Päivi

Kyllä kelpaa juoda!

Arvatkaas, voiko näin kaunista vesipulloa vain ihailla ja jättää sen silti kaupan hyllylle? Ei onnistu ainakaan ihmiseltä, jolla on se vesipullo aina kassissa ja joka paikassa mukana. Voihan sitä vartin matkalla ruokaostoksille Prismaan vaikka kuolla janoon. Ja ainakin pysyy päänsärky loitolla, kun ei pääse nestehukka yllättämään : )

En tiedä, miten en ole tähän Eva Solon muoviseen vesipulloon koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota... Tosin ihan liian harvoin tulee käytyä muualla kuin siellä ruokakaupassa, mutta nettikauppojen valikoimia sentään välillä iltapuhteina katselen. No, tämän pullon löysin Stockmannilta ja on se niin kaunis! Ei sitä oikein raaskii kassiinkaan piilottaa, joten ehkä se saa sitten ilahduttaa työpöydällä. Pulloon mahtuu puoli litraa vettä, joten päivän aikana sitä on kyllä täytettävä.

Korkin kantohihnaa löytyi myös vihreänä ja pinkkinä, mutta valitsin itse tämän neutraalin harmaan. Käyttökokemuksena täytyy vielä mainita, että pullon puhdistuskin on helppoa - sen voi laittaa tiskikoneeseen ja ison suuaukon vuoksi tiskiharjalla pesu onnistuu sekin näppärästi.

Tänään onkin taas pitkästä aikaa niin kaunis ilma, että taidan kiiruhtaa seuraavaksi ulos. Sammalta pitäisi ainakin kerätä talteen ennen lumen tuloa. Mutta ihan ensin harjoitellaan hetki murtolukujen laventamista ja supistamista meidän koululaisen kanssa...huh, kun vaan muistaisi miten sekin tehdään ; )

Aurinkoista lauantaipäivää toivotellen,
Päivi

Viisi viikkoa joulukuuseen

Kyllä vaan, lähellä se joulu näyttää olevan : ) Meillä kuusi tuodaan sisälle ja koristellaan viikkoa ennen aattoa. Olohuoneen ja keittiön välissä seistessään se on tuonut kaunista ja rauhallista tunnelmaa jouluhössötyksen keskelle. Tässä muutama kuva viime vuoden joulukuusesta: 

Kuusenkoristeet olivat meillä vuosia samat, yhdistelmä uutta ja vanhaa, mutta edellisjouluksi laitettiin koko setti uusiksi. Väreinä ovat nyt valkoinen ja hopea. Kristallia, lintuja, helminauhaa ja villalangasta ja styroxpalloista tein kevyitä pallosia. Valkoiset silkkikukat löysin tarjouslaarista, leikkasin vaan varret pois ja näin kukat asettuvat helposti kuusen oksille. 

Ihan vielä en tosin ole joulutunnelmissa, mutta tämän postauksen tein Sisustusunelmien Johannan innostamana, tästä pääset hänen blogiinsa, klik. Kuva-arkistoja olikin pakko kaivella, sillä parina viime päivänä en ole ollut kotona valoisaan aikaan. Kyllä se niin on, että näin pimeänä vuodenaikana kuvia pitää alkaa ottaa varastoon vaikkapa viikonlopun aikana.

Tänä jouluna en aio hankkia kuuseen mitään uusia koristeita ja luulenkin, että tällä setillä mennään seuraavat kymmenen vuotta ; ) Paitsi niitä villalanka-palloja voisin kyllä muutaman lisää tehdä. Mitenkäs teillä muilla, onko joulukuusi jo pilkahdellut mieleen? 

Melkein kirjoitin tähän "jouluisin terveisin", huh! Nyt pitää vähän skarpata ; )

Päivi