keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Hei vaan, hengissä ollaan!

Heipä hei! Tulin pikaisesti moikkaamaan yhden ainokaisen kuvan kanssa : ) Ja sekin on otettu jo puolitoista viikkoa sitten! Arkikuviot ovat olleet samaisen ajan melkoisen haasteelliset, eikä puhettakaan siitä, että olisin ehtinyt kameraan tarttua. Vauhtia riitti viikonloppunakin, mutta silloin ehdin sentään istahtaa koneen ääreen ja yritin kirjoittaa tekstiä tänne blogiin. Ei onnistunut, ajatus löi ihan tyhjää. Annoin sitten suosiolla olla. Tämä on nyt hetken tätä ja kyllä se tästä pian helpottaa. Tulevana sunnuntaina jo toivottavasti - silloin olen sopinut nimittäin telkkaritreffit Silvan kanssa : ) Katsomatta on kolme viimeistä jaksoa "Koko Suomi leipoo" -sarjasta. Lupasin, että silloin vaan istutaan yhdessä sohvalla, enkä tee mitään muuta. En edes ajattele, tuijotan vain ruutua : ) 

Nyt kipin kapin nukkumaan, kello soi taas kuudelta. Miten nämä pimeät aamut tuntuvatkin niin vaikeilta herätä? Kännykkään olen ladannut sellaisen Sleep Cycle -applikaation, mutta vielä en ole siihen sen paremmin ehtinyt perehtyä. Puhelin sijoitaan patjan reunan alle ja sen pitäisi sitten herättää nukkuja siinä vaiheessa aamua kun uni on kevyimmillään. Jos sitten vaikka sitäkin juttua ehtisin silloin sunnuntaina testata : ) 

Kauniita unia toivotellen, 
Päivi


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Keittiössä talviaamuna


Vain lumihiutaleet puuttuivat. Mutta ilman niitäkin lauantaiaamun tunnelma oli talvisen kaunis. Ulkona oli pakkasta, ja kissakin palasi ilmaa oven raosta nuuhkittuaan kipin kapin takaisin nukkumaan. Huurteinen maisema loi sisälle kauniin valon, puhtaan, kuulaan ja niin, sellaisen kuin se talvisin aina on.

Aurinkokin oli jo noussut, mutta silti sytytin muutaman kynttilän. Yleensä ne palavat meillä vasta iltasella. Tällä kertaa taisin olla kuitenkin jo aamusta ihan talvitunnelmissa. Iltapäivällä istuttelin sitten callunoita ja siinä näpit jäässä puuhatessa taisi tosin suurin talvi-innostus kadota ; ) Kyllä nyt on taas suosiolla etsittävä kaapeista lämpimät hanskat ja takit. 

Tänään palattiin ainakin hetkeksi syyskeleihin sateen myötä. Ihan kuin pientä haikeuttakin olisi ollut ilmassa. Huomenna on taas tämä syysloman pätkä loppu, ja lapset palaavat kouluun. Tosin Silva laski kalenterista, että eihän siihen joululomaankaan ole enää kuin yhdeksän viikkoa!

Kauniita unia ja reipasta viikon alkua! Minä menen nyt täyttämään yhden kouluun palautettavan kyselyn, joka kovin kummallisesti jäi taas sunnuntai-iltaan ; ) 

Päivi

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Jännitystä kotikeittiössä - ensimmäinen raakakakkuni


Eilen tein ensimmäisen raakakakkuni! Ja nyt olen niin innostunut aiheesta, että itseäkin huvittaa. Höpötin raakaleivonnasta perheellekin tänään monet kerrat, he eivät tosin vielä tainneet päästä tähän intoon mukaan ; ) Mutta tätä tekemääni suklaakakkua maistoivat mielellään - lapsista yhden mielestä maku oli liian voimakas, yksi tykkäsi paljon ja yhden mielestä oli ihan ok. Markollekin riitti pieni pala, eli kakku on todellakin ns. täyttä tavaraa. 

Superfoodit ja raakaleivonta ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Itseänikin ne ovat alkaneet kiinnostaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Lopullisen sysäyksen aiheeseen sain kummallisten särkyjen myötä, joiden itse epäilen vahvasti johtuvan ravinnosta. Kirjoitan mielelläni lisää tästä asiasta, kunhan ensin tutkimukset saadaan päätökseen. 

Tämän vadelmaisen suklaakakun tein Karita Tykän reseptin mukaan, löydät sen täältä, klik. Paljon olen elämäni aikana ehtinyt leipoa, joten jauhot, kananmunat ja sokerit ovat tuttu juttu. Sen vuoksi tällä kertaa olikin ensin hiukan "sopeutumisvaikeuksia". Ohjeen luin useampaan kertaan, sillä  raakakakkujen leipominen poikkeaa melkoisesti normileivonnasta. Vaikeaa se ei kuitenkaan ole. 

Mutta pieni kömmähdys sattui kuitenkin. Eilen meillä oli ystäväperhe kylässä ja tarkoitukseni oli tarjota kakkua heille. Ohjeesta olin lukenut, että pähkinöitä liotetaan tunnin verran. Cashewpähkinöitä kyllä, mutta pekaanipähkinät tarvitsivatkin samaan hommaan neljä tuntia. Raakakku ei siis ehtinyt tällä kertaa pöytään, mutta tarjoilu hoitui hyvin Markon tekemillä leipomuksilla : ) Itse leivontavaihe ei raakakakuissa välttämättä kestä pitkään, mutta hetken mielijohteesta kakkua ei aina voi pyöräyttää, johtuen juuri esivalmisteluiden pitkästä ajasta. 

Markolla on reissuun lähtiessään tapana piilottaa lapsille pieniä karkkiyllätyksiä ympäri taloa. Niitä löytyy tyynyjen alta, sukkalaatikoista, sun muualta. Myös minä olen aina löytänyt omat herkut jostain piilosta, useimmiten juustopalleroita ja suklaalevyn. Viimeisen kuukauden olen kuitenkin pääosin ollut syömättä karkkeja ja muita naposteltavia. Sanoinkin Markolle, että herkkujen sijaan voisi ostaa Karitan "Raakaa ja makeaa" -kirjan ja piilottaa sen jonnekin. Toive toteutui ja miehen ollessa työmatkalla luin illat raakareseptejä : ) 

Seuraavaksi ajattelin kokeilla kirjasta hyvin helpon tuntuista suklaabrownies-ohjetta. Katsotaan miten käy. Ja miltä maistuu. Raportti tulee tänne blogiin : ) 

Makoisia unia ja mukavaa viikon jatkoa, 
Päivi

lauantai 11. lokakuuta 2014

Sneak peek - puusohva puolivalmiina


Täällä ollaan taas hyvissä voimissa edellisen voivottelupostauksen jälkeen : ) Tämä reissuviikko ei mennyt yhtään niin kuin toivoin, vaan pieniä ja vähän isompiakin arkiharmeja hyppi eteen tasaiseen tahtiin. Ja tietenkin tuo pikkuisin vielä tuli kipeäksi viikon puolessa välissä. Vaan nyt on sekin tauti selätetty ja perhe on taas koossa.

Ja paikoillaan on myös vanha puusohva! Veljeni kanssa kannettiin se tuohon eteiseen viime viikonloppuna. Nyt olen sitä melkein viikon verran katsellut ja miettinyt, että mitäs sitten tekisi? Maalaanko kokonaan, vai osittain, jätänkö alkuperäiseen kuosiin vai jotain muuta? Kuvassa sohvan pinta näyttää kovin kuhmuraiselta, mutta sitä se ei ole. Pinta on tasainen ja pieniä kolhujakin vain muutama. Sen sijaan tuo tumma väri, sellakka ilmeisesti, on tiukassa kiinni. Osa lähti maalinpoistoaineella, loput hiomalla, mutta sitkeimmät läikät ovat imeytyneet puun syihin kiinni. Tuskin alan enää niiden kanssa tapella, ainakaan jos maalaamiseen päädyn.

Sitten vielä lopuksi sohvaan pitää hankkia paksu patja ja jokin kaunis kangas päälle. Muutama tyyny ja viltti, ja mukava lukunurkkaus on valmis. Tämä eteinen on ns. vieraseteinen, eli me emme itse kulje tästä ulos. Vanhassa kaapissa on paikka vieraiden takeille, mutta juuri muuta kalustusta tässä eteisessä ei tarvikaan. Tuonne sohvan vasemmalle puolelle nurkkaan olisi kyllä mukava hankkia jalkalamppu, helpottaisi sitä sohvalla lueskeluakin. Ja mieluiten vähän modernimpi valaisin, ettei mene ihan museomeiningiksi koko eteinen.

Meillä on tänään kovin väsynyttä porukkaa, yksi toipilas, toinen kärsii aikaerosta ja kaksi muuta muuten vaan väsyneitä, joten nyt kiirehdin itsekin unten maille. En olekaan pitkään aikaan näin aikaisin mennyt nukkumaan, kello on vasta puoli kymmenen!! Aamullahan sitä voisi sitten lähteä vaikka reippaasti lenkille kukonlaulun aikaan...aina voi haaveilla ; )

Iloista iltaa teille illanvirkuille ja muille kauniita unia : )
Päivi


maanantai 6. lokakuuta 2014

Olohuoneen unohdettu nurkka

Oi ja voi, nyt aion valittaa. Meillä pakattiin taas muutama päivä sitten matkalaukkua. Reissuleskenä siis eletään ja miksi se nyt onkin niin vaikeaa? Monta viime aikojen matkaa on sujunut oikein hyvin, jopa niin, että en ole niistä edes täällä blogissa maininnut. Vaan ei tällä kertaa - väsyttää, tympii ja omat voimavarat ovat jossain lattian tasolla. Huoh! Onneksi aina tulee ilta! Silloin pääsee nukkumaan ja ainakin voi uneksia siitä, kuinka aamulla herää pirteänä, eikä jokainen arjen pikkuasia mene murphyn lain mukaan. 

No mutta, sitten yhdestä valituksen aiheesta seuraavaan : ) Meillä on olohuoneessa nurkka (itse asiassa puolet huoneesta), joka ei ole juurikaan täällä blogissa näkynyt. Viimeksi varmaan Tupatarkastuksessa, klik, josta on aikaa jo puolitoista vuotta! Unohdettuna nurkka on kuitenkin vain täällä blogin puolella. Arjessa se on käytössä koko ajan ja Marko esimerkiksi tekee pöydän ääressä töitä etätyöpäivinään. Sisustuskin on vähän muuttunut reilun vuoden aikana, mutta...




Olen ollut aiemmin melkoinen perfektionisti. Hyvin olen kuitenkin päässyt siitä eroon monien tekemisteni kohdalla. Ja parempi niin, sillä täydellisyyteen pyrkimisellä rasittaa vain itseään turhaan. Eihän täydellistä (mitä tahansa) edes ole ja vähän tylsääkin se on. Ja aina riippuu keneltä kysytään. Riittävän hyvä on usein se paras vaihtoehto. Keskeneräisyyttä siedän hyvin ja on ollut pakkokin. Meidän kaikkien asuntojen remontit ovat paisuneet ja samalla aikataulukin on venynyt. Niin myös tämän nykyisen talon kohdalla. 

Mistä sitten kiikastaa? Miksi on niin vaikeaa ollut laittaa tänne blogiin kuvia tästä olohuoneen nurkasta? Onhan se tavallaan valmiskin. On pöytä, tuolit, lipasto ja verhot. Pikkuesineitä ja kukkia. Mutta kun se on kuitenkin aivan kesken. En tiedä, näkeekö sitä kukaan muu, mutta itse tiedän mitä kaikkea pitäisi tehdä. Rottinkituolit on myyty jo aiemmin ja tilalla on nyt väliaikaiset muovituolit, ikkunaseinä on vielä maalaamatta valkoiseksi, ruokapöytä odottaa käsittelyä (mustaksi ehkä?), ja matonkin mielelläni vaihtaisin toisenlaiseen, sellaiseen rennompaan. Lipaston päälle seinälle on tarkoitus laittaa iso peili. Vai taulu sittenkin, tai ehkä iso tarjotin ? Nyt siellä roikkuvat edelleen lasten synttäreiltä jääneet ilmapallot. Niistä olen tykännyt niin, etten ole raaskinnut ottaa pois. 



Silti nurkkaus on aivan toimiva. Mutta hyviä kuvia en siitä mielestäni saa otettua. Omiin silmiini pomppaavat vain nämä keskeneräiset asiat. Ja tässä kohtaa se piilossa hiippaileva perfektionisti-peikko hyppää esiin. Toivoisin, että blogini kuvat olisivat kauniita, sellaisia, että niitä itsekin voin nolostumatta katsoa. Näissä kuvissa näen kuitenkin vain omia silmiäni häiritsevät tuolien selkänojat ja kaikki muut luettelemani asiat. Siltikin julkaisen kuvat. Sillä haluan jatkossa kuvata alakerrassa niin, etten joudu koko ajan valitsemaan kuvakulmaa sillä perusteella, ettei tämä "unohdettu nurkkaus" vain näy. 

Sillä keskeneräistä meillä on, ja tulee aina olemaan. Täydellisen valmista en edes haluaisi, sillä koti muuttuu kuitenkin elämäntilanteiden ja oman (+miehen) sisustusmaun muuttuessa. Koska pyrin rennompaan sisustustyyliin muutenkin, niin nyt pitää uskaltaa antaa sellaisten asioiden näkyä kuvissakin, joita olen aiemmin yrittänyt viimeiseen saakka välttää. Ja miten sellaisen kunnon remppakaaoksen kuvien julkaiseminen olisikin paljon helpompaa kuin tällaisen näennäisesti valmiin huoneen nurkan? Pelkäänkö ehkä, että jos joku nyt luulee, että onko se unohtanut tuon yhden seinän maalata? Tai että tuollaiset rimpulat tuolit olohuoneessa...



Tällainen maanantain monologi. Laitetaan reissuleskeyden piikkiin. Kiitos kovasti jos jaksoit lukea tänne asti! Ja kiitos, että sain vähän valittaakin, heti helpotti : ) Seuraavalla kerralla laitan kuvia siitä vielä hieman keskeneräisestä puusohvasta, joka on nyt paikoillaan eteisessä. Kuvia, mutta paljon vähemmän tekstiä ; ) 

Reipasta viikon alkua teille kaikille, 
Päivi

Ps. Ja ihan pakollinen loppulisäys vielä - äsken kun latasin nurkkauksen kuvat tätä postausta varten, niin eihän ne nyt niin kauheilta näyttäneetkään! Siis ainakaan omiin silmiini : ) Ehkä olenkin vain kehitellyt keskeneräisyydestä mörön omaan pääkoppaani. Tai sitten kameran linssin läpi katsottuna kaikki vaan näyttää erilaiselta : )


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...