sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Keittiössä talviaamuna


Vain lumihiutaleet puuttuivat. Mutta ilman niitäkin lauantaiaamun tunnelma oli talvisen kaunis. Ulkona oli pakkasta, ja kissakin palasi ilmaa oven raosta nuuhkittuaan kipin kapin takaisin nukkumaan. Huurteinen maisema loi sisälle kauniin valon, puhtaan, kuulaan ja niin, sellaisen kuin se talvisin aina on.

Aurinkokin oli jo noussut, mutta silti sytytin muutaman kynttilän. Yleensä ne palavat meillä vasta iltasella. Tällä kertaa taisin olla kuitenkin jo aamusta ihan talvitunnelmissa. Iltapäivällä istuttelin sitten callunoita ja siinä näpit jäässä puuhatessa taisi tosin suurin talvi-innostus kadota ; ) Kyllä nyt on taas suosiolla etsittävä kaapeista lämpimät hanskat ja takit. 

Tänään palattiin ainakin hetkeksi syyskeleihin sateen myötä. Ihan kuin pientä haikeuttakin olisi ollut ilmassa. Huomenna on taas tämä syysloman pätkä loppu, ja lapset palaavat kouluun. Tosin Silva laski kalenterista, että eihän siihen joululomaankaan ole enää kuin yhdeksän viikkoa!

Kauniita unia ja reipasta viikon alkua! Minä menen nyt täyttämään yhden kouluun palautettavan kyselyn, joka kovin kummallisesti jäi taas sunnuntai-iltaan ; ) 

Päivi

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Jännitystä kotikeittiössä - ensimmäinen raakakakkuni


Eilen tein ensimmäisen raakakakkuni! Ja nyt olen niin innostunut aiheesta, että itseäkin huvittaa. Höpötin raakaleivonnasta perheellekin tänään monet kerrat, he eivät tosin vielä tainneet päästä tähän intoon mukaan ; ) Mutta tätä tekemääni suklaakakkua maistoivat mielellään - lapsista yhden mielestä maku oli liian voimakas, yksi tykkäsi paljon ja yhden mielestä oli ihan ok. Markollekin riitti pieni pala, eli kakku on todellakin ns. täyttä tavaraa. 

Superfoodit ja raakaleivonta ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Itseänikin ne ovat alkaneet kiinnostaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Lopullisen sysäyksen aiheeseen sain kummallisten särkyjen myötä, joiden itse epäilen vahvasti johtuvan ravinnosta. Kirjoitan mielelläni lisää tästä asiasta, kunhan ensin tutkimukset saadaan päätökseen. 

Tämän vadelmaisen suklaakakun tein Karita Tykän reseptin mukaan, löydät sen täältä, klik. Paljon olen elämäni aikana ehtinyt leipoa, joten jauhot, kananmunat ja sokerit ovat tuttu juttu. Sen vuoksi tällä kertaa olikin ensin hiukan "sopeutumisvaikeuksia". Ohjeen luin useampaan kertaan, sillä  raakakakkujen leipominen poikkeaa melkoisesti normileivonnasta. Vaikeaa se ei kuitenkaan ole. 

Mutta pieni kömmähdys sattui kuitenkin. Eilen meillä oli ystäväperhe kylässä ja tarkoitukseni oli tarjota kakkua heille. Ohjeesta olin lukenut, että pähkinöitä liotetaan tunnin verran. Cashewpähkinöitä kyllä, mutta pekaanipähkinät tarvitsivatkin samaan hommaan neljä tuntia. Raakakku ei siis ehtinyt tällä kertaa pöytään, mutta tarjoilu hoitui hyvin Markon tekemillä leipomuksilla : ) Itse leivontavaihe ei raakakakuissa välttämättä kestä pitkään, mutta hetken mielijohteesta kakkua ei aina voi pyöräyttää, johtuen juuri esivalmisteluiden pitkästä ajasta. 

Markolla on reissuun lähtiessään tapana piilottaa lapsille pieniä karkkiyllätyksiä ympäri taloa. Niitä löytyy tyynyjen alta, sukkalaatikoista, sun muualta. Myös minä olen aina löytänyt omat herkut jostain piilosta, useimmiten juustopalleroita ja suklaalevyn. Viimeisen kuukauden olen kuitenkin pääosin ollut syömättä karkkeja ja muita naposteltavia. Sanoinkin Markolle, että herkkujen sijaan voisi ostaa Karitan "Raakaa ja makeaa" -kirjan ja piilottaa sen jonnekin. Toive toteutui ja miehen ollessa työmatkalla luin illat raakareseptejä : ) 

Seuraavaksi ajattelin kokeilla kirjasta hyvin helpon tuntuista suklaabrownies-ohjetta. Katsotaan miten käy. Ja miltä maistuu. Raportti tulee tänne blogiin : ) 

Makoisia unia ja mukavaa viikon jatkoa, 
Päivi

lauantai 11. lokakuuta 2014

Sneak peek - puusohva puolivalmiina


Täällä ollaan taas hyvissä voimissa edellisen voivottelupostauksen jälkeen : ) Tämä reissuviikko ei mennyt yhtään niin kuin toivoin, vaan pieniä ja vähän isompiakin arkiharmeja hyppi eteen tasaiseen tahtiin. Ja tietenkin tuo pikkuisin vielä tuli kipeäksi viikon puolessa välissä. Vaan nyt on sekin tauti selätetty ja perhe on taas koossa.

Ja paikoillaan on myös vanha puusohva! Veljeni kanssa kannettiin se tuohon eteiseen viime viikonloppuna. Nyt olen sitä melkein viikon verran katsellut ja miettinyt, että mitäs sitten tekisi? Maalaanko kokonaan, vai osittain, jätänkö alkuperäiseen kuosiin vai jotain muuta? Kuvassa sohvan pinta näyttää kovin kuhmuraiselta, mutta sitä se ei ole. Pinta on tasainen ja pieniä kolhujakin vain muutama. Sen sijaan tuo tumma väri, sellakka ilmeisesti, on tiukassa kiinni. Osa lähti maalinpoistoaineella, loput hiomalla, mutta sitkeimmät läikät ovat imeytyneet puun syihin kiinni. Tuskin alan enää niiden kanssa tapella, ainakaan jos maalaamiseen päädyn.

Sitten vielä lopuksi sohvaan pitää hankkia paksu patja ja jokin kaunis kangas päälle. Muutama tyyny ja viltti, ja mukava lukunurkkaus on valmis. Tämä eteinen on ns. vieraseteinen, eli me emme itse kulje tästä ulos. Vanhassa kaapissa on paikka vieraiden takeille, mutta juuri muuta kalustusta tässä eteisessä ei tarvikaan. Tuonne sohvan vasemmalle puolelle nurkkaan olisi kyllä mukava hankkia jalkalamppu, helpottaisi sitä sohvalla lueskeluakin. Ja mieluiten vähän modernimpi valaisin, ettei mene ihan museomeiningiksi koko eteinen.

Meillä on tänään kovin väsynyttä porukkaa, yksi toipilas, toinen kärsii aikaerosta ja kaksi muuta muuten vaan väsyneitä, joten nyt kiirehdin itsekin unten maille. En olekaan pitkään aikaan näin aikaisin mennyt nukkumaan, kello on vasta puoli kymmenen!! Aamullahan sitä voisi sitten lähteä vaikka reippaasti lenkille kukonlaulun aikaan...aina voi haaveilla ; )

Iloista iltaa teille illanvirkuille ja muille kauniita unia : )
Päivi


maanantai 6. lokakuuta 2014

Olohuoneen unohdettu nurkka

Oi ja voi, nyt aion valittaa. Meillä pakattiin taas muutama päivä sitten matkalaukkua. Reissuleskenä siis eletään ja miksi se nyt onkin niin vaikeaa? Monta viime aikojen matkaa on sujunut oikein hyvin, jopa niin, että en ole niistä edes täällä blogissa maininnut. Vaan ei tällä kertaa - väsyttää, tympii ja omat voimavarat ovat jossain lattian tasolla. Huoh! Onneksi aina tulee ilta! Silloin pääsee nukkumaan ja ainakin voi uneksia siitä, kuinka aamulla herää pirteänä, eikä jokainen arjen pikkuasia mene murphyn lain mukaan. 

No mutta, sitten yhdestä valituksen aiheesta seuraavaan : ) Meillä on olohuoneessa nurkka (itse asiassa puolet huoneesta), joka ei ole juurikaan täällä blogissa näkynyt. Viimeksi varmaan Tupatarkastuksessa, klik, josta on aikaa jo puolitoista vuotta! Unohdettuna nurkka on kuitenkin vain täällä blogin puolella. Arjessa se on käytössä koko ajan ja Marko esimerkiksi tekee pöydän ääressä töitä etätyöpäivinään. Sisustuskin on vähän muuttunut reilun vuoden aikana, mutta...




Olen ollut aiemmin melkoinen perfektionisti. Hyvin olen kuitenkin päässyt siitä eroon monien tekemisteni kohdalla. Ja parempi niin, sillä täydellisyyteen pyrkimisellä rasittaa vain itseään turhaan. Eihän täydellistä (mitä tahansa) edes ole ja vähän tylsääkin se on. Ja aina riippuu keneltä kysytään. Riittävän hyvä on usein se paras vaihtoehto. Keskeneräisyyttä siedän hyvin ja on ollut pakkokin. Meidän kaikkien asuntojen remontit ovat paisuneet ja samalla aikataulukin on venynyt. Niin myös tämän nykyisen talon kohdalla. 

Mistä sitten kiikastaa? Miksi on niin vaikeaa ollut laittaa tänne blogiin kuvia tästä olohuoneen nurkasta? Onhan se tavallaan valmiskin. On pöytä, tuolit, lipasto ja verhot. Pikkuesineitä ja kukkia. Mutta kun se on kuitenkin aivan kesken. En tiedä, näkeekö sitä kukaan muu, mutta itse tiedän mitä kaikkea pitäisi tehdä. Rottinkituolit on myyty jo aiemmin ja tilalla on nyt väliaikaiset muovituolit, ikkunaseinä on vielä maalaamatta valkoiseksi, ruokapöytä odottaa käsittelyä (mustaksi ehkä?), ja matonkin mielelläni vaihtaisin toisenlaiseen, sellaiseen rennompaan. Lipaston päälle seinälle on tarkoitus laittaa iso peili. Vai taulu sittenkin, tai ehkä iso tarjotin ? Nyt siellä roikkuvat edelleen lasten synttäreiltä jääneet ilmapallot. Niistä olen tykännyt niin, etten ole raaskinnut ottaa pois. 



Silti nurkkaus on aivan toimiva. Mutta hyviä kuvia en siitä mielestäni saa otettua. Omiin silmiini pomppaavat vain nämä keskeneräiset asiat. Ja tässä kohtaa se piilossa hiippaileva perfektionisti-peikko hyppää esiin. Toivoisin, että blogini kuvat olisivat kauniita, sellaisia, että niitä itsekin voin nolostumatta katsoa. Näissä kuvissa näen kuitenkin vain omia silmiäni häiritsevät tuolien selkänojat ja kaikki muut luettelemani asiat. Siltikin julkaisen kuvat. Sillä haluan jatkossa kuvata alakerrassa niin, etten joudu koko ajan valitsemaan kuvakulmaa sillä perusteella, ettei tämä "unohdettu nurkkaus" vain näy. 

Sillä keskeneräistä meillä on, ja tulee aina olemaan. Täydellisen valmista en edes haluaisi, sillä koti muuttuu kuitenkin elämäntilanteiden ja oman (+miehen) sisustusmaun muuttuessa. Koska pyrin rennompaan sisustustyyliin muutenkin, niin nyt pitää uskaltaa antaa sellaisten asioiden näkyä kuvissakin, joita olen aiemmin yrittänyt viimeiseen saakka välttää. Ja miten sellaisen kunnon remppakaaoksen kuvien julkaiseminen olisikin paljon helpompaa kuin tällaisen näennäisesti valmiin huoneen nurkan? Pelkäänkö ehkä, että jos joku nyt luulee, että onko se unohtanut tuon yhden seinän maalata? Tai että tuollaiset rimpulat tuolit olohuoneessa...



Tällainen maanantain monologi. Laitetaan reissuleskeyden piikkiin. Kiitos kovasti jos jaksoit lukea tänne asti! Ja kiitos, että sain vähän valittaakin, heti helpotti : ) Seuraavalla kerralla laitan kuvia siitä vielä hieman keskeneräisestä puusohvasta, joka on nyt paikoillaan eteisessä. Kuvia, mutta paljon vähemmän tekstiä ; ) 

Reipasta viikon alkua teille kaikille, 
Päivi

Ps. Ja ihan pakollinen loppulisäys vielä - äsken kun latasin nurkkauksen kuvat tätä postausta varten, niin eihän ne nyt niin kauheilta näyttäneetkään! Siis ainakaan omiin silmiini : ) Ehkä olenkin vain kehitellyt keskeneräisyydestä mörön omaan pääkoppaani. Tai sitten kameran linssin läpi katsottuna kaikki vaan näyttää erilaiselta : )


keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Paras aika hankkia ulkoruukut


Kirpakkaa keskiviikkoa! Lokakuu alkoikin pakkasyöllä, mutta nyt jo aurinko lämmittää ja vesi tippuu räystäiltä. Tästä työhuoneen ikkunasta näen, kuinka metsässä hiljalleen leijuu puiden lehtiä alas. Syksy on hyvä vuodenaika, rauhoittava ja tunnelmallinen. Mutta silti niin pirteä!

Lisäksi näin syksyllä on hyvä hetki ostaa ulkoruukkuja : ) Normaalihintaisia en ole muistaakseni enää vuosiin hankkinut, vaan täydentänyt varastoa alennusmyyntien aikaan. Viime syksynä löysin Prismasta kuistille kaksi valkoista ruukkua, joissa hortensiat majailivat kesän. Tässä postauksessa on niistä kuva, klik. Nyt ei ollut kyllä tarkoitus ostaa enempää ruukkuja, mutta sitten kävin hakemassa Multasormesta callunoita... Huomasin heti, että kappas, kaikki ulkoruukut -50 %. Eihän siinä sitten mikään auttanut : ) Oikeasti tulivat kyllä myös tarpeeseen, sillä parvekkeelle meillä ei ole aiemmin ruukkuja riittänyt. Nyt piisaa sinnekin. 

Ison peltiruukun hinnaksi jäi n. 25 €, ja nuo keraamiset ruukut olivat vielä edullisempia. Isommasta maksoin n. 14 € ja pienemmästä 9 €. Ruukut ovat myös reippaan kokoisia, sillä peltiruukun korkeus on 45 cm, isomman keraamisen vielä hiukan enemmän. Eikä tuo pienempi valkoinen ruukkukaan mikään mini ole, silläkin on korkeutta vähän reilut 30 c. Ajattelinkin pitää sitä sisällä maljakkona. Ruukun pohjassa tosin on reikä, joten lasimaljakko täytyy laittaa sisälle. 

Istutushommat ovatkin sitten vielä aloitusta vailla. Puusohvan kunnostus on nyt ykkössijalla, joten callunat joutuvat odottelemaan viikonloppuun. Puutarhalla katselin myös kauniita havuja, niillä saisi kivasti vihreyttä asetelmiin. Mutta en kuitenkaan raaskinnut ostaa - taidan säästää taittelemalla istutuksiin männyn- ja katajanoksia pihalta : ) 

Niin ja se sohva - ihan viime metreillä mennään! Vanhaa maalia on enää jaloissa. Sitten vaan kevyt hionta ja puhdistus ja sohvan voi kantaa sisälle eteiseen. Ja ihan heti en taida ottaa uutta kunnostusprojektia työn alle ; ) 

Iloista lokakuun ensimmäistä päivää teille kaikille!
Päivi

Ps. En olekaan pitkään aikaan huomannut toivottaa uusia lukijoita tervetulleeksi... Ihanaa, kun olette tänne löytäneet, toivottavasti viihdytte. Ja lämpimästi tervetuloa : )

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...