maanantai 15. joulukuuta 2014

Joulumieltä etsimässä

Se on ollut täysin kadoksissa, joulumieli. Kauppojen joulurallit eivät ole ahdistaneet, tuntuu, etten ole niitä edes kuullut. Isot läjät jouluista mainospostia ovat päätyneet suoraan lehtilaariin. Lapset ovat sitten sieltä onkineet lelukuvastot parempaan talteen. Jouluun kuuluu myös suunnitelmia ja aikatauluja, halusi tai ei. Niistä olen sopinut sukulaisten kanssa väkinäisesti hymyillen, kun ei juuri ole kiinnostanut missä syödään ja milloin. 



Oudolta on tämä jouluttomuus tuntunut. Kävi jopa niin, että meiltä ei lähde tänä vuonna yhtään joulukorttia. Aikaisempina vuosina olen tykännyt niitä askarrella, toki valmiitakin on käytetty. Nyt ei ollut intoa itse kortteja näperrellä, ei edes kirjoittaa niihin valmiisiin nimiä. Totesin, että antaa sitten olla senkin homman. Kirpaisi kyllä, aika paljonkin. Mutta ehkä selviän ; ) Ainakin sillä ajatuksella, että kyllä sitten ensi vuonna taas on askartelupaja käynnissä. 



Luulen, että se joulumieli jäi kiireisen marraskuun jalkoihin. Mutta vielä enemmän kaikkien uusien suunnitelmien alle, jotka ovat täyttäneet pienen mielen kovalevyn kokonaan. Sillä nyt joulukuussa aikaa valmisteluihin olisi kyllä ollut, joulumieli vain on loistanut poissaolollaan. Ja poissa olen pysynyt myös täältä blogista. Mistä olisin kirjoittanut? Varsinkin kun tuntuu, että tällaisen ns. sisustus/lifestyle-bloggarin pitäisi tällä hetkellä into piukalla koristella kotia, leipoa ja fiilistellä kynttilöiden valossa. Lahjojen kuuluisi olla jo paketoitu ja niissä tietenkin kauniit kääreet. Ja niistä joulukorteista en enää edes mainitse. Ja sellaisia ne omat jouluvalmistelut ovat ennen olleetkin. Siksi tämä olotila tuntuu niin kummalliselta. 

Synkkää ja sysimustaa säätä syytän myös. Jos ei jouluvalmisteluita, niin olisinhan voinut laittaa tänne blogiin kuvia kauniista talvimaisemista. Ja kirjoitella kipakoista pakkasaamuista. Mutta niin paljoa en ole kuvaamisestakaan innostunut, että vain sen takia olisin lähtenyt ulos räpsimään otoksia pimeistä pientareista ja vihmovista vesipisaroista. 



Ja voitteko uskoa - kun olin tätä omaa tylsää mielialaani ensin pari viikkoa harmitellut, niin mitä tapahtui? En suinkaan kokenut suurta jouluherätystä yhdessä yössä, vaan päätin luovuttaa. Joulu tulee joka tapauksessa, siltikin, vaikka oma mieli hyppelisi jo keväässä. 



Päätin myös kokeilla, että mitä tapahtuu, jos lähden hakemaan pihalta pikkukuusia maljakoihin. Vähän sitä joulutunnelmaa huusholliin. Vähän samaan tapaan, kuin että lähtisi lenkille, vaikka ei yhtään nappaisi. Hain kuuset, asettelin kauniisti ja hyvältä tuntui. Mutta ei jouluiselta. Viikonloppuna tein piparitaikinan, leivoin ja kuuntelin monta tuntia joululauluja. Polttelin niitä kynttilöitä, silitin olohuoneen pöydälle pellavaliinan ja asettelin tuikkuja, käpyjä ja muutaman joulupallon sekaan. 



Kyllä siinä häärätessä jotain tapahtui. Ei mitään yltiömäistä tonttupolkka-tunnetta, mutta sellaista pienen pientä kutinaa. Rauhaa ja hyvää oloa. Tunnetta, että kyllä tästäkin joulusta varmasti hyvä tulee. Löytyy se joulumieli tai ei. 

Vihdoin rauhallisin mielin, 
Päivi

Ps. Niin ja nämä kuvat, ne on otettu jo pari viikkoa sitten. Maalatut männynkävyt - talviajan koristeet, jotka saavat olla esillä vuoden ympäri : ) 


sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Juhannusruusut ja ikävä blogia

Ai joulu on tulossa? Ja meillä kukkivat juhannusruusut olohuoneessa... Täytynee vähän kiriä tahtia ; ) 

Tänne blogiinkin on ollut kova ikävä. Viimeisen puolentoista kuukauden aikana en ole juuri ehtinyt kuitenkaan kirjoitella, enkä edes vierailla lukemassa toisten blogikavereiden kuulumisia. Olen kurssittanut itseäni uudella opilla, josta toivon ihan uutta suuntaa tuonne työelämän puolelle. Pää on höyrynnyt kaikesta opista ja suunnitelmista. Varovainen kun olen, niin en rohkene tässä vaiheessa sen enempää kertoa. Vaikka kurssi onkin nyt ohi, niin tästä se varsinainen työ ja suunnitelmien toteuttaminen vasta alkaakin. Sitten ensi vuoden puolella monen asian pitäisi olla jo ihan konkreettisia, näin kovasti toivon ja uskon : ) 

Ja vaikka päässä edelleen tulevaisuuden suunnitelmat pyörivät hurjaa vauhtia, niin arjen aikataulu on jatkossa hieman sallivampi. Joten lähiviikkoina aionkin koristella kotia vähän talvisempaan kuosiin. Joulu ei ole vielä juurikaan omiin ajatuksiin ehtinyt, paitsi eilen ensimmäisen kerran. Löysin kaupasta kolme pikkuista hyasinttia, eikä siinä muuta sitten tarvittu - joulutunnelma hiipi mieleen.

Niin ja nuo juhannusruusut - ne ovat nököttäneet tuossa olohuoneen lipaston päällä alkusyksystä saakka. Varastoa siivotessa löysin pitkään paitsiossa olleen taulun ja viimein oli aika laittaa se esille. Muistan kun olin vähän yli kymmenvuotias ja olimme perheen kanssa sukuloimassa Kymenlaaksossa. Tätini vei meidät katsomaan paikallisen taidemaalarin töitä ja me saimme siskoni kanssa valita kumpikin itsellemme oman taulun. Se tuntui kovin hienolta ja tärkeältä asialta. Sisko ihastui punatulkku-tauluun ja minä juhannusruusuihin. Ensimmäisessä omassa kodissani taulu oli seinällä, mutta sitten se joutui pimeään varastoon pitkäksi aikaa, viideksitoista vuodeksi. Onneksi löysin taulun ja ruusut pääsivät takaisin päivänvaloon. 

Toivottavasti teille kuuluu hyvää, onko jouluvalmistelut jo pitkällä? 
Nyt toivotan hyvää yötä, kuullaan taas pian : ) 
Päivi


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Hei vaan, hengissä ollaan!

Heipä hei! Tulin pikaisesti moikkaamaan yhden ainokaisen kuvan kanssa : ) Ja sekin on otettu jo puolitoista viikkoa sitten! Arkikuviot ovat olleet samaisen ajan melkoisen haasteelliset, eikä puhettakaan siitä, että olisin ehtinyt kameraan tarttua. Vauhtia riitti viikonloppunakin, mutta silloin ehdin sentään istahtaa koneen ääreen ja yritin kirjoittaa tekstiä tänne blogiin. Ei onnistunut, ajatus löi ihan tyhjää. Annoin sitten suosiolla olla. Tämä on nyt hetken tätä ja kyllä se tästä pian helpottaa. Tulevana sunnuntaina jo toivottavasti - silloin olen sopinut nimittäin telkkaritreffit Silvan kanssa : ) Katsomatta on kolme viimeistä jaksoa "Koko Suomi leipoo" -sarjasta. Lupasin, että silloin vaan istutaan yhdessä sohvalla, enkä tee mitään muuta. En edes ajattele, tuijotan vain ruutua : ) 

Nyt kipin kapin nukkumaan, kello soi taas kuudelta. Miten nämä pimeät aamut tuntuvatkin niin vaikeilta herätä? Kännykkään olen ladannut sellaisen Sleep Cycle -applikaation, mutta vielä en ole siihen sen paremmin ehtinyt perehtyä. Puhelin sijoitaan patjan reunan alle ja sen pitäisi sitten herättää nukkuja siinä vaiheessa aamua kun uni on kevyimmillään. Jos sitten vaikka sitäkin juttua ehtisin silloin sunnuntaina testata : ) 

Kauniita unia toivotellen, 
Päivi


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Keittiössä talviaamuna


Vain lumihiutaleet puuttuivat. Mutta ilman niitäkin lauantaiaamun tunnelma oli talvisen kaunis. Ulkona oli pakkasta, ja kissakin palasi ilmaa oven raosta nuuhkittuaan kipin kapin takaisin nukkumaan. Huurteinen maisema loi sisälle kauniin valon, puhtaan, kuulaan ja niin, sellaisen kuin se talvisin aina on.

Aurinkokin oli jo noussut, mutta silti sytytin muutaman kynttilän. Yleensä ne palavat meillä vasta iltasella. Tällä kertaa taisin olla kuitenkin jo aamusta ihan talvitunnelmissa. Iltapäivällä istuttelin sitten callunoita ja siinä näpit jäässä puuhatessa taisi tosin suurin talvi-innostus kadota ; ) Kyllä nyt on taas suosiolla etsittävä kaapeista lämpimät hanskat ja takit. 

Tänään palattiin ainakin hetkeksi syyskeleihin sateen myötä. Ihan kuin pientä haikeuttakin olisi ollut ilmassa. Huomenna on taas tämä syysloman pätkä loppu, ja lapset palaavat kouluun. Tosin Silva laski kalenterista, että eihän siihen joululomaankaan ole enää kuin yhdeksän viikkoa!

Kauniita unia ja reipasta viikon alkua! Minä menen nyt täyttämään yhden kouluun palautettavan kyselyn, joka kovin kummallisesti jäi taas sunnuntai-iltaan ; ) 

Päivi

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Jännitystä kotikeittiössä - ensimmäinen raakakakkuni


Eilen tein ensimmäisen raakakakkuni! Ja nyt olen niin innostunut aiheesta, että itseäkin huvittaa. Höpötin raakaleivonnasta perheellekin tänään monet kerrat, he eivät tosin vielä tainneet päästä tähän intoon mukaan ; ) Mutta tätä tekemääni suklaakakkua maistoivat mielellään - lapsista yhden mielestä maku oli liian voimakas, yksi tykkäsi paljon ja yhden mielestä oli ihan ok. Markollekin riitti pieni pala, eli kakku on todellakin ns. täyttä tavaraa. 

Superfoodit ja raakaleivonta ovat olleet viime aikoina paljon esillä. Itseänikin ne ovat alkaneet kiinnostaa pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Lopullisen sysäyksen aiheeseen sain kummallisten särkyjen myötä, joiden itse epäilen vahvasti johtuvan ravinnosta. Kirjoitan mielelläni lisää tästä asiasta, kunhan ensin tutkimukset saadaan päätökseen. 

Tämän vadelmaisen suklaakakun tein Karita Tykän reseptin mukaan, löydät sen täältä, klik. Paljon olen elämäni aikana ehtinyt leipoa, joten jauhot, kananmunat ja sokerit ovat tuttu juttu. Sen vuoksi tällä kertaa olikin ensin hiukan "sopeutumisvaikeuksia". Ohjeen luin useampaan kertaan, sillä  raakakakkujen leipominen poikkeaa melkoisesti normileivonnasta. Vaikeaa se ei kuitenkaan ole. 

Mutta pieni kömmähdys sattui kuitenkin. Eilen meillä oli ystäväperhe kylässä ja tarkoitukseni oli tarjota kakkua heille. Ohjeesta olin lukenut, että pähkinöitä liotetaan tunnin verran. Cashewpähkinöitä kyllä, mutta pekaanipähkinät tarvitsivatkin samaan hommaan neljä tuntia. Raakakku ei siis ehtinyt tällä kertaa pöytään, mutta tarjoilu hoitui hyvin Markon tekemillä leipomuksilla : ) Itse leivontavaihe ei raakakakuissa välttämättä kestä pitkään, mutta hetken mielijohteesta kakkua ei aina voi pyöräyttää, johtuen juuri esivalmisteluiden pitkästä ajasta. 

Markolla on reissuun lähtiessään tapana piilottaa lapsille pieniä karkkiyllätyksiä ympäri taloa. Niitä löytyy tyynyjen alta, sukkalaatikoista, sun muualta. Myös minä olen aina löytänyt omat herkut jostain piilosta, useimmiten juustopalleroita ja suklaalevyn. Viimeisen kuukauden olen kuitenkin pääosin ollut syömättä karkkeja ja muita naposteltavia. Sanoinkin Markolle, että herkkujen sijaan voisi ostaa Karitan "Raakaa ja makeaa" -kirjan ja piilottaa sen jonnekin. Toive toteutui ja miehen ollessa työmatkalla luin illat raakareseptejä : ) 

Seuraavaksi ajattelin kokeilla kirjasta hyvin helpon tuntuista suklaabrownies-ohjetta. Katsotaan miten käy. Ja miltä maistuu. Raportti tulee tänne blogiin : ) 

Makoisia unia ja mukavaa viikon jatkoa, 
Päivi

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...